Jobin 19
1 Job vastasi ja sanoi:
Respondens autem Iob, dixit:
2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
Usquequo affligitis animam meam, et atteritis me sermonibus?
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
En, decies confunditis me, et non erubescitis opprimentes me.
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
Nempe, et si ignoravi, mecum erit ignorantia mea.
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
At vos contra me erigimini, et arguitis me opprobriis meis.
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
Saltem nunc intelligite quia Deus non aequo iudicio afflixerit me, et flagellis suis me cinxerit.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
Ecce clamabo vim patiens, et nemo audiet: vociferabor, et non est qui iudicet.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
Semitam meam circumsepsit, et transire non possum, et in calle meo tenebras posuit.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
Spoliavit me gloria mea, et abstulit coronam de capite meo.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
Destruxit me undique, et pereo, et quasi evulsae arbori abstulit spem meam.
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
Iratus est contra me furor eius, et sic me habuit quasi hostem suum.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
Simul venerunt latrones eius, et fecerunt sibi viam per me, et obsederunt in gyro tabernaculum meum.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
Fratres meos longe fecit a me, et noti mei quasi alieni recesserunt a me.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
Dereliquerunt me propinqui mei: et qui me noverant, obliti sunt mei.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
Inquilini domus meae, et ancillae meae sicut alienum habuerunt me, et quasi peregrinus fui in oculis eorum.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
Servum meum vocavi, et non respondit, ore proprio deprecabar illum.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
Halitum meum exhorruit uxor mea, et orabam filios uteri mei.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
Stulti quoque despiciebant me, et cum ab eis recessissem, detrahebant mihi.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
Abominati sunt me quondam consiliarii mei: et quem maxime diligebam, aversatus est me.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
Pelli meae, consumptis carnibus, adhaesit os meum, et derelicta sunt tantummodo labia circa dentes meos.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
Miseremini mei, miseremini mei, saltem vos amici mei, quia manus Domini tetigit me.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
Quare persequimini me sicut Deus, et carnibus meis saturamini?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
Quis mihi tribuat ut scribantur sermones mei? quis mihi det ut exarentur in libro
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
stylo ferreo, et plumbi lamina, vel celte sculpantur in silice?
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
Scio enim quod Redemptor meus vivit, et in novissimo die de terra surrecturus sum:
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
Et rursum circumdabor pelle mea, et in carne mea videbo Deum Salvatorem meum.
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
Quem visurus sum ego ipse, et oculi mei conspecturi sunt, et non alius: reposita est haec spes mea in sinu meo.
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
Quare ergo nunc dicitis: Persequamur eum, et radicem verbi inveniamus contra eum?
29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
Fugite ergo a facie gladii, quoniam ultor iniquitatum gladius est: et scitote esse iudicium.
