Jobin 19
1 Job vastasi ja sanoi:
A LAILA olelo mai o Ioba, i mai la,
2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
Pehea la ka loihi e hoeha mai ai oukou i kuu uhane, A e haihai mai ia'u ma na olelo?
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
Eia ka umi o ka oukou olelo ino mai ia'u; Aole oukou i hilahila, ke hookulikuli oukou ia'u;
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
Ina he oiaio, he lalau ko'u, Ke waiho nei me au kuu lalau ana.
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
Ina he oiaio, e hookiekie oukou e ku e ia'u, A e ao mai ia'u i kuu hoinoia:
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
E ike oukou ano, ua hookahuli mai ke Akua ia'u, A ua hoopuni mai ia'u i kana upena.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
Aia hoi, ke kahea aku nei au no ka hana ino ia, aole au i hooloheia mai; Ke hea nui aku nei an, aohe hooponopono.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
Ua alalai mai ia i ko'u ala, aole au e hiki ke hele aku, A ua kau no ia i ka pouli ma kuu mau alanui.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
Ua hao mai ia ia'u i kuu nani, Ua lawe hoi i ka leialii mai kuu poo aku.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
Ua luku mai ia ia'u a puni, a ua pau hoi au; A ua uhuki ae ia i kuu manaolana, me he laau la,
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
Ua hoaa no ia i kona inaina ia'u, A ua manao no ia'u me kona poe enemi.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
Hoakoakoaia kona poe koa, A hoouka ae lakou i ko lakou kuamoo ia'u, A hoomoana lakou a puni ko'u halelewa.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
Ua hoomamao aku ia i ko'u mau hoahanau mai o'u aku la, A o ko'u mau hoalauna, ua hoomaka e lakou ia'u.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
Ua haalele kuu mau hoa pili ia'u, A o kuu poe makamaka, ua hoopoina lakou ia'u.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
O ka poe e noho ana ma kuu hale, a me na kauwawahine a'u, manao mai lakou ia'u he malihini: He kanaka e no wau i ko lakou mau maka.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
Kahea aku au i ka'u kauwa, aole ia e o mai; Nonoi aku au ia ia me kuu waha.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
Ua ano e kuu hanu i ka'u wahine, A me kuu uwe ana i na keiki o kuu kino.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
O na keiki liilii, hoowahawaha lakou ia'u; Ku no wau iluna, a olelo ku e mai lakou ia'u.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
O na hoa kuka o'u a pau, ua hoopailua lakou ia'u; A o ka poe a'u i aloha i, ua huli lakou e ku e ia'u.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
Ke pili nei kuu iwi i ko'u ili a me ko'u io, A ua pakele au me ka ili o ko'u mau niho.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
E aloha mai ia'u, e aloha mai ia'u, e oukou ko'u poe makamaka; No ka mea, ua hahau mai ka lima o ke Akua ia'u!
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
No ko aha la oukou e hahai mai ai ia'u, me he Akua la, Aole hoi oukou i maona i kuu io?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
Ina paha ano e kakauia ka'u mau olelo! Ina e palapalaia lakou iloko o ka buke!
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
Me ka peni hao a me ke kepau, E kahakaha mau ia lakou iloko o ka pohaku!
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
No ka mea, ua ike au e ola ana kuu Mea hoola, A i ka wa mahope e ku no ia maluna o ka honua.
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
A mahope o kuu ili, e hoopau na ilo i keia kino, Aka, ma kuu io e ike aku au i ke Akua.
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
Oia ka'u e ike aku no'u iho, A e ike ko'u mau maka, aole ko hai; Ua kaniuhu kuu naau iloko o'u.
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
Aka, e olelo oukou, No ke aha kakou e hoomaau ia ia, No ka mea, ua loaa ko kumu o ka mea iloko o'u?
29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
E makau oukou i ka pahikaua; No ka mea, o ka huhu, oia ka hewa no ka pahikaua, I ike oukou, he hoopai ana no.
