Jobin 19
1 Job vastasi ja sanoi:
Or, répondant, Job dit:
2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
Jusques a quand affligerez-vous mon âme, et me briserez-vous par vos discours?
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
Voilà déjà dix fois que vous cherchez à me confondre, et que vous ne rougissez pas de m’accabler.
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
Car si je suis dans l’ignorance, c’est sur moi que mon ignorance retombera.
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
Mais vous, vous vous élevez contre moi, et vous m’accusez à cause de mes opprobres.
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
Comprenez au moins maintenant que ce n’est pas par un jugement de justice, que Dieu m’a affligé et qu’il m’a environné de ses châtiments.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
Voici que je crierai, en souffrant violence, et nul ne m’écoutera; je pousserai des cris perçants, et il n’y aura personne qui me fasse justice.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
Il a posé une haie tout autour de mon sentier, et je ne puis passer; et dans mon chemin, il a mis des ténèbres.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
Il m’a dépouillé de ma gloire, et il a enlevé la couronne de ma tête, de moi.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
Il m’a détruit de tous côtés, et je péris, et il m’a ôté l’espérance comme à un arbre arraché.
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
Sa fureur s’est irritée contre moi; il m’a traité comme son ennemi.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
Ses soldats sont venus tous ensemble; ils se sont fait un chemin au travers de moi, et ils ont assiégé mon tabernacle tout autour.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
Il a éloigné mes frères de moi, et mes amis, comme des étrangers, se sont retirés de moi.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
Mes proches m’ont abandonné, et ceux qui me connaissaient m’ont oublié.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
Ceux qui demeuraient dans ma maison, et mes servantes m’ont regardé comme un étranger, et j’ai été comme un hôte passager à leurs yeux.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
J’ai appelé mon serviteur, et il ne m’a pas répondu; cependant je le priais de ma propre bouche.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
Ma femme a eu horreur de mon haleine, et j’usais de prière envers les enfants qui sont sortis de moi.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
Des insensés même me méprisaient, et lorsque je les avais quittés, ils médisaient de moi.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
Mes conseillers d’autrefois m’ont en abomination, et celui que j’aimais le plus s’est tourné contre moi.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
À ma peau, après que ma chair a été consumée, se sont collés mes os, et il n’est resté seulement que les lèvres autour de mes dents.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
Ayez pitié de moi, ayez pitié de moi, vous du moins, mes amis, parce que la main du Seigneur m’a touché.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
Pourquoi me persécutez-vous comme Dieu, et vous rassasiez-vous de ma chair?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
Qui m’accordera que mes paroles soient écrites? Qui me donnera qu’elles soient tracées dans un livre,
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
Avec un style de fer et sur une lame de plomb, ou qu’elles soient gravées au burin sur la pierre?
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
Car je sais que mon Rédempteur est vivant, et qu’au dernier jour je ressusciterai de la terre;
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
Et que de nouveau je serai environné de ma peau, et que dans ma chair je verrai mon Dieu.
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
Je dois le voir moi-même, et non un autre, et mes yeux doivent le contempler: c’est là mon espérance; elle repose dans mon sein.
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
Pourquoi donc maintenant dites-vous: Poursuivons-le, et trouvons une parole fondamentale contre lui?
29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
Fuyez donc à la face du glaive, parce qu’il y a un glaive vengeur des iniquités; et sachez qu’il y a un jugement.
