Jobin 19
1 Job vastasi ja sanoi:
Et Job reprenant dit:
2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
Jusqu'à quand fatiguerez-vous mon âme et me tuerez-vous de vos discours?
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
Sachez seulement que le Seigneur m'a traité de la sorte. Persuadez-moi, et ne vous attachez pas tant à me faire honte.
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
En vérité, j'ai sans doute failli; l'erreur réside avec moi. Dis-moi donc quelque chose que j'ignore, sans quoi je m'égarerai en mes réponses, et elles manqueront d'à propos.
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
Cessez, car vous vous grandissez pour m'assaillir, et vous m'accablez d'outrages.
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
Mais ne perdez donc pas de vue que c'est le Seigneur qui m'a troublé, et qu'il a élevé contre moi ses murailles.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
De vos injures je ne ferais que rire, et je ne dirais mot; quand je crierais, je n'obtiendrais pas de jugement.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
Mais des remparts m'étreignent et je ne puis les traverser, et l'obscurité règne devant moi.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
Le Seigneur m'a ravi toute gloire, il a ôté la couronne que je portais sur la tête.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
Il m'a tiraillé dans tous les sens et j'ai succombé; il a abattu comme un arbre toute mon espérance.
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
Il a déployé contre moi une colère terrible; il m'a regardé comme un ennemi.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
Ses épreuves me sont venues toutes ensemble; ses embuscades étaient placées sur toutes mes voies.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
Mes frères se sont éloignés; ils m'ont préféré des inconnus; mes amis n'ont eu aucune compassion.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
Mes plus proches m'ont laissé sans soins; et ceux qui savaient mon nom l'ont oublié.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
Mes voisins, les servantes de ma maison; je suis un étranger pour eux.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
J'ai appelé mon serviteur, il n'est point venu; ma bouche est devenue suppliante.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
J'ai imploré ma femme, j'ai demandé les fils de mes concubines en les flattant,
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
Ils m'ont répudié pour toujours; si je me relève, ils se récrient contre moi.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
J'ai été pour eux un objet d'horreur pour ceux qui m'ont vu; j'ai pour ennemis ceux que j'avais aimés.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
Mes chairs sous ma peau pourrissent, mes os sont entre les dents qui les rongent.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
Ayez pitié de moi, ayez pitié de moi, ô mes amis, car c'est la main du Seigneur qui m'a touché.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
Pourquoi me poursuivez-vous comme me poursuit le Seigneur? Voulez-vous vous repaître de ma chair?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
Qui donc écrira mes plaintes pour les déposer en un livre impérissable?
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
Qui les gravera au burin sur la pierre ou le plomb?
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
Car je sais que de toute éternité existe celui qui doit me délivrer, et sur la terre
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
Faire revivre ma peau pour que je jouisse de ces choses...car c'est le Seigneur qui a fait ces choses
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
Qu'en moi-même je sais; que mon œil a vues, et non l'œil d'autrui; et qui déjà sont accomplies en mon sein.
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
Et si vous dites: Quel langage tiendrons-nous devant lui? quel sujet de discours trouverons-nous en sa personne?
29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
Prenez garde aux choses cachées; songez que la colère tombera aussi sur les méchants; et alors ils sentiront où est la matière dont ils sont formés.
