Jobin 19
1 Job vastasi ja sanoi:
Et Job répondit et dit:
2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
Jusques à quand affligerez-vous mon âme, et m’accablerez-vous de paroles?
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
Voilà dix fois que vous m’avez outragé, vous n’avez pas honte de m’étourdir.
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
Mais si vraiment j’ai erré, mon erreur demeure avec moi.
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
Si réellement vous voulez vous élever contre moi et faire valoir mon opprobre contre moi,
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
Sachez donc que c’est Dieu qui me renverse et qui m’entoure de son filet.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
Voici, je crie à la violence, et je ne suis pas exaucé; je pousse des cris, et il n’y a pas de jugement.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
Il a fermé mon chemin et je ne puis passer, et il a mis des ténèbres sur mes sentiers;
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
Il m’a dépouillé de ma gloire et a ôté la couronne de dessus ma tête;
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
Il m’a détruit de tous côtés, et je m’en vais; il a arraché mon espérance comme un arbre.
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
Il a allumé contre moi sa colère, et il m’a tenu pour l’un de ses ennemis.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
Ses troupes sont venues ensemble, et elles ont dressé en chaussée leur chemin contre moi et se sont campées autour de ma tente.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
Il a éloigné de moi mes frères, et ceux de ma connaissance me sont devenus entièrement étrangers;
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
Mes proches m’ont délaissé, et ceux que je connaissais m’ont oublié.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
Ceux qui séjournent dans ma maison et mes servantes me tiennent pour un étranger; je suis à leurs yeux comme un homme du dehors.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
J’ai appelé mon serviteur, et il n’a pas répondu; de ma bouche je l’ai supplié.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
Mon haleine est étrangère à ma femme, et ma supplication, aux fils du sein de ma mère.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
Même les petits enfants me méprisent; je me lève, et ils parlent contre moi.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
Tous les hommes de mon intimité m’ont en horreur, et ceux que j’aimais se sont tournés contre moi.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
Mes os s’attachent à ma peau et à ma chair, et j’ai échappé avec la peau de mes dents!
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
Ayez pitié de moi, ayez pitié de moi, vous mes amis! car la main de Dieu m’a atteint.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
Pourquoi, comme Dieu, me poursuivez-vous et n’êtes-vous pas rassasiés de ma chair?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
Oh! si seulement mes paroles étaient écrites! si seulement elles étaient inscrites dans un livre,
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
Avec un style de fer et du plomb, et gravées dans le roc pour toujours!
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
Et moi, je sais que mon rédempteur est vivant, et que, le dernier, il sera debout sur la terre;
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
Et après ma peau, ceci sera détruit, et de ma chair je verrai Dieu,
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
Que je verrai, moi, pour moi-même; et mes yeux [le] verront, et non un autre: – mes reins se consument dans mon sein.
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
Si vous dites: Comment le poursuivrons-nous? et que la racine de la chose se trouve en moi,
29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
Tremblez pour vous-mêmes devant l’épée! car l’épée est l’instrument de la fureur contre les iniquités; afin que vous sachiez qu’il y a un jugement!
