Jobin 19
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered,
2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
“How long will you torment me, and crush me with words?
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
You have reproached me ten times. You aren’t ashamed that you attack me.
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
If it is true that I have erred, my error remains with myself.
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
If indeed you will magnify yourselves against me, and plead against me my reproach,
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
know now that God has subverted me, and has surrounded me with his net.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
“Behold, I cry out of wrong, but I am not heard. I cry for help, but there is no justice.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
He has walled up my way so that I can’t pass, and has set darkness in my paths.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
He has stripped me of my glory, and taken the crown from my head.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
He has broken me down on every side, and I am gone. He has plucked my hope up like a tree.
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
He has also kindled his wrath against me. He counts me among his adversaries.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
His troops come on together, build a siege ramp against me, and encamp around my tent.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
“He has put my brothers far from me. My acquaintances are wholly estranged from me.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
My relatives have gone away. My familiar friends have forgotten me.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
Those who dwell in my house and my maids consider me a stranger. I am an alien in their sight.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
I call to my servant, and he gives me no answer. I beg him with my mouth.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
My breath is offensive to my wife. I am loathsome to the children of my own mother.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
Even young children despise me. If I arise, they speak against me.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
All my familiar friends abhor me. They whom I loved have turned against me.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
My bones stick to my skin and to my flesh. I have escaped by the skin of my teeth.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
“Have pity on me. Have pity on me, you my friends, for the hand of God has touched me.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
Why do you persecute me as God, and are not satisfied with my flesh?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
“Oh that my words were now written! Oh that they were inscribed in a book!
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
That with an iron pen and lead they were engraved in the rock forever!
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
But as for me, I know that my Redeemer lives. In the end, he will stand upon the earth.
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
After my skin is destroyed, then I will see God in my flesh,
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
whom I, even I, will see on my side. My eyes will see, and not as a stranger. “My heart is consumed within me.
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
If you say, ‘How we will persecute him!’ because the root of the matter is found in me,
29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
be afraid of the sword, for wrath brings the punishments of the sword, that you may know there is a judgment.”
