Jobin 19
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered and said,
2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
How long will ye vex my soul, and break me in pieces with words?
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
These ten times have ye reproached me: ye are not ashamed [that] ye make yourselves strange to me.
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
And be it indeed [that] I have erred, my error remaineth with myself.
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
If indeed ye will magnify [yourselves] against me, and plead against me my reproach:
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
Know now that God hath overthrown me, and hath encompassed me with his net.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
Behold, I cry out of wrong, but I am not heard: I cry aloud, but [there is] no judgment.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
He hath fenced up my way that I cannot pass, and he hath set darkness in my paths.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
He hath stripped me of my glory, and taken the crown [from] my head.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
He hath destroyed me on every side, and I am gone: and my hope hath he removed like a tree.
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
He hath also kindled his wrath against me, and he counteth me to him as [one of] his enemies.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
His troops come together, and raise up their way against me, and encamp around my tabernacle.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
He hath put my brethren far from me, and my acquaintance are verily estranged from me.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
My kinsmen have failed, and my familiar friends have forgotten me.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
They that dwell in my house, and my maids, count me for a stranger: I am an alien in their sight.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
I called my servant, and he gave [me] no answer; I entreated him with my mouth.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
My breath is strange to my wife, though I entreated for the children's [sake] of my own body.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
Yes, young children despised me; I arose, and they spoke against me.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
All my intimate friends abhorred me: and they whom I loved are turned against me.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
My bone cleaveth to my skin and to my flesh, and I have escaped with the skin of my teeth.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
Have pity upon me, have pity upon me, O ye my friends; for the hand of God hath touched me.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
Why do ye persecute me as God, and are not satisfied with my flesh?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
Oh that my words were now written! oh that they were printed in a book!
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
That they were graven with an iron pen in lead, in the rock for ever!
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
For I know [that] my redeemer liveth, and [that] he will stand at the latter [day] upon the earth:
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
And [though] after my skin [worms] destroy this [body], yet in my flesh shall I see God:
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
Whom I shall see for myself, and my eyes shall behold, and not another; [though] my reins be consumed within me.
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
But ye would say, Why persecute we him, seeing the root of the matter is found in me?
29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
Be ye afraid of the sword: for wrath [bringeth] the punishments of the sword, that ye may know [there] is a judgment.
