Jobin 19
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job replied:
2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
“How long will you [three] torment me and crush my spirit by saying to me [that I am wicked]?
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
You have already insulted me many [HYP] times; (are you not ashamed for saying these things to me?/you should be ashamed for saying these things to me.) [RHQ]
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
Even if it were true that I have done things that are wrong, I have not injured you!
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
If you truly think that you are better than I am, and you think that my being miserable now proves that I (am guilty/have committed many sins),
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
you need to realize that it is God who has caused me to suffer. [It is as though] he has trapped me with his net.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
“I cry out, ‘Help me!’, but no one answers me. I call out loudly, but there is no one, [not even God, ] who acts fairly toward me.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
[It is as though] [MET] God has blocked my way, with the result that I cannot go where I want to; [it is as though] he has forced me to try to find my way in the darkness.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
He has (taken away my good reputation/caused people not to honor me any more); [it is as though] he removed [MET] a crown from my head.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
He batters me from every side, and I will soon die. He has caused me to no longer confidently expect [him to do good things for me].
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
He attacks me because he is extremely angry with me [MET], and he considers that I am his enemy.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
[It is as though] he sends his army to attack me; they surround my tent, preparing to attack me.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
“God has caused my brothers to abandon me, and all those who know me act like strangers to me.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
All my relatives and good friends have left me.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
The people who were guests in my house have forgotten me, and my female servants consider that I am a stranger or that I am a foreigner.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
When I summon my servants, they do not answer; I plead with them to come [to help me, but they do not come].
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
My wife does not want to come close to me because my breath [smells very bad], and even my brothers detest me.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
Even young children despise me; when I stand up [to talk to them], they laugh at me.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
My dearest friends detest me, and those whom I love [very much] have turned against me.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
My body is [only] skin and bones; I am barely alive [IDM].
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
[“I plead with] you, my [three] friends, pity me, because God has (struck [EUP] me with his hand/caused me to suffer greatly).
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
Why do you cause me to suffer like God does? Why do you continue to slander [MET] me?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
“I wish/desire that someone would take these words of mine and write them permanently in a book [in order that people can read them].
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
Or else, I wish that he would carve them on a rock with (a chisel/an iron tool) in order that they would last forever.
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
But I know that the one who vindicates/defends me in court is alive, and that some day he will stand [here] on the earth [and make the final decision about whether I deserve to be punished].
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
And even after diseases have eaten away my skin, while I still have my body, I will see God.
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
I will see him myself; I will see him with my own eyes! I am overwhelmed [as I think about that]!
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
“If you three men say, ‘What more can we do to cause Job to suffer?’ and if you say, ‘He has caused his own [troubles],’
29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
you should be afraid that God will punish [MTY] you; he punishes those [like you] with whom he is angry; and when that happens, you will know that there is [someone who] judges [people].”
