Jobin 19
1 Job vastasi ja sanoi:
Bvt Iob answered, and said,
2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
Howe long will yee vexe my soule, and torment me with wordes?
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
Ye haue now ten times reproched me, and are not ashamed: ye are impudent toward mee.
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
And though I had in deede erred, mine errour remaineth with me.
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
But in deede if ye will aduance your selues against me, and rebuke me for my reproche,
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
Know nowe, that God hath ouerthrowen me, and hath compassed me with his net.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
Beholde, I crie out of violence, but I haue none answere: I crie, but there is no iudgement.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
Hee hath hedged vp my way that I cannot passe, and he hath set darkenesse in my paths.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
Hee hath spoyled mee of mine honour, and taken the crowne away from mine head.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
He hath destroyed mee on euery side and I am gone: and he hath remoued mine hope like a tree.
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
And he hath kindled his wrath against me, and counteth mee as one of his enemies.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
His armies came together, and made their way vpon me, and camped about my tabernacle.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
He hath remooued my brethre farre from me, and also mine acquaintance were strangers vnto me.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
My neighbours haue forsaken me, and my familiars haue forgotten me.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
They that dwel in mine house, and my maydes tooke me for a stranger: for I was a stranger in their sight.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
I called my seruant, but he would not answere, though I prayed him with my mouth.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
My breath was strange vnto my wife, though I prayed her for the childrens sake of mine owne body.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
The wicked also despised mee, and when I rose, they spake against me.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
All my secret friends abhorred me, and they whome I loued, are turned against me.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
My bone cleaueth to my skinne and to my flesh, and I haue escaped with the skinne of my teeth.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
Haue pitie vpon me: haue pitie vpon me, (O yee my friendes) for the hande of God hath touched me.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
Why do ye persecute me, as God? and are not satisfied with my flesh?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
Oh that my wordes were nowe written! oh that they were written euen in a booke,
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
And grauen with an yron pen in lead, or in stone for euer!
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
For I am sure, that my Redeemer liueth, and he shall stand the last on the earth.
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
And though after my skin wormes destroy this bodie, yet shall I see God in my flesh.
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
Whome I my selfe shall see, and mine eyes shall beholde, and none other for me, though my reynes are consumed within me.
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
But yee sayde, Why is hee persecuted? And there was a deepe matter in me.
29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
Be ye afraide of the sworde: for the sworde will be auenged of wickednesse, that yee may knowe that there is a iudgement.
