Jobin 19
1 Job vastasi ja sanoi:
And Job answered and said,
2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
How long will ye vex my soul, and crush me with words?
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
These ten times have ye reproached me; ye are not ashamed to stupefy me.
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
And be it [that] I have erred, mine error remaineth with myself.
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
If indeed ye will magnify yourselves against me, and prove against me my reproach,
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
Know now that God hath overthrown me, and hath surrounded me with his net.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
Behold, I cry out of wrong, and I am not heard; I cry aloud, but there is no judgment.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
He hath hedged up my way that I cannot pass, and he hath set darkness in my paths.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
He hath stripped me of my glory, and taken the crown from my head.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
He breaketh me down on every side, and I am gone; and my hope hath he torn up as a tree.
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
And he hath kindled his anger against me, and hath counted me unto him as one of his enemies.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
His troops have come together and cast up their way against me, and have encamped round about my tent.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
He hath put my brethren far from me, and mine acquaintance are quite estranged from me.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
My kinsfolk have failed, and my known friends have forgotten me.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
The sojourners in my house and my maids count me as a stranger; I am an alien in their sight.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
I called my servant, and he answered not; I entreated him with my mouth.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
My breath is strange to my wife, and my entreaties to the children of my [mother's] womb.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
Even young children despise me; I rise up, and they speak against me.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
All my intimate friends abhor me, and they whom I loved are turned against me.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
My bones cleave to my skin and to my flesh, and I am escaped with the skin of my teeth.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
Have pity upon me, have pity upon me, ye my friends; for the hand of God hath touched me.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
Why do ye persecute me as God, and are not satisfied with my flesh?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
Oh would that my words were written! oh that they were inscribed in a book!
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
That with an iron style and lead they were graven in the rock for ever!
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
And [as for] me, I know that my Redeemer liveth, and the Last, he shall stand upon the earth;
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
And [if] after my skin this shall be destroyed, yet from out of my flesh shall I see God;
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
Whom I shall see for myself, and mine eyes shall behold, and not another: — my reins are consumed within me.
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
If ye say, How shall we persecute him? when the root of the matter is found in me,
29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
Be ye yourselves afraid of the sword! for the sword is fury against misdeeds, that ye may know there is a judgment.
