Jobin 19
1 Job vastasi ja sanoi:
Så tog Job til Orde og svarede:
2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
"Hvor længe vil I krænke min Sjæl og slå mig sønder med Ord?
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
I håner mig nu for tiende Gang, mishandler mig uden Skam.
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
Har jeg da virkelig fejlet, hænger der Fejl ved mig?
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
Eller gør I jer store imod mig og revser mig ved at smæde?
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
Så vid da, at Gud har bøjet min Ret, omspændt mig med sit Net.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
Se, jeg skriger: Vold! men får ikke Svar, råber om Hjælp, der er ingen Ret.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
Han spærred min Vej, jeg kom ikke frem, han hylled mine Stier i Mørke;
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
han klædte mig af for min Ære, berøved mit Hoved Kronen,
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
brød mig ned overalt, så jeg må bort, oprykked mit Håb som Træet;
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
hans Vrede blussede mod mig, han regner mig for sin Fjende;
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
samlede rykker hans Flokke frem og bryder sig Vej imod mig, de lejrer sig om mit Telt.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
Mine Brødre har fjernet sig fra mig, Venner er fremmede for mig,
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
mine nærmeste og Hendinge holder sig fra mig, de, der er i mit Hus, har glemt mig;
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
mine Piger regner mig for en fremmed, vildfremmed er jeg i deres Øjne;
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
ej svarer min Træl, når jeg kalder, jeg må trygle ham med min Mund;
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
ved min Ånde væmmes min Hustru, mine egne Brødre er jeg en Stank;
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
selv Drenge agter mig ringe, når jeg reljser mig, taler de mod mig;
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
Standsfælleræmmes til Hobe ved mig, de, jeg elskede, vender sig mod mig.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
Benene hænger fast ved min Hud, med Kødet i Tænderne slap jeg bort.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
Nåde, mine Venner, Nåde, thi Guds Hånd har rørt mig!
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
Hvi forfølger og I mig som Gud og mættes ej af mit Kød?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
Ak, gid mine Ord blev skrevet op, blev tegnet op i en Bog,
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
med Griffel af Jern, med Bly indristet i Hlippen for evigt!
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
Men jeg ved, at min Løser lever, over Støvet vil en Forsvarer stå frem.
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
Når min sønderslidte Hud er borte, skal jeg ud fra mit Kød skue Gud,
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
hvem jeg skal se på min Side; ham skal mine Øjne se, ingen fremmed! Mine Nyrer forgår i mit Indre!
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
Når I siger: "Hor vi skal forfølge ham, Sagens Rod vil vi udfinde hos ham!"
29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
så tag jer i Vare for Sværdet; thi Vrede rammer de lovløse, at I skal kende, der kommer en Dom!
