Jobin 19
1 Job vastasi ja sanoi:
Job progovori i reče:
2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
“TÓa dokle ćete mučit' dušu moju, dokle ćete me riječima satirat'?
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
Već deseti put pogrdiste mene i stid vas nije što me zlostavljate.
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
Pa ako sam zastranio doista, na meni moja zabluda ostaje.
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
Mislite li da ste me nadjačali i krivnju moju da ste dokazali?
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
Znajte: Bog je to mene pritisnuo i svojom me je on stegnuo mrežom.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
Vičem: 'Nasilje!' - nema odgovora; vapijem - ali za me pravde nema.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
Sa svih strana put mi je zagradio, sve staze moje u tminu zavio.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
Slavu je moju sa mene skinuo, sa moje glave strgnuo je krunu.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
Podsijeca me odasvud te nestajem; k'o drvo, nadu mi je iščupao.
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
Raspalio se gnjev njegov na mene i svojim me drži neprijateljem.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
U bojnom redu pristižu mu čete, putove proti meni nasipaju, odasvud moj opkoljavaju šator.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
Od mene su se udaljila braća, otuđili se moji poznanici.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
Nestade bližnjih mojih i znanaca, gosti doma mog zaboraviše me.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
Sluškinjama sam svojim kao stranac, neznanac sam u njihovim očima.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
Slugu zovnem, a on ne odgovara i za milost ga moram zaklinjati.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
Mojoj je ženi dah moj omrznuo, gadim se djeci vlastite utrobe.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
I deranima na prezir tek služim, ako se dignem, rugaju se meni.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
Pouzdanicima sam svojim mrzak, protiv mene su oni koje ljubljah.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
Kosti mi se za kožu prilijepiše, osta mi jedva koža oko zuba.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
Smilujte mi se, prijatelji moji, jer Božja me je ruka udarila.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
Zašto da me k'o Bog sam progonite, zar se niste moga nasitili mesa?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
O, kad bi se riječi moje zapisale i kad bi se u mjed tvrdu urezale;
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
kad bi se željeznim dlijetom i olovom u spomen vječan u stijenu uklesale!
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
Ja znadem dobro: moj Izbavitelj živi i posljednji će on nad zemljom ustati.
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
A kad se probudim, k sebi će me dići: iz svoje ću puti tad vidjeti Boga.
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
Njega ja ću kao svojega gledati, i očima mojim neće biti stranac: za njime srce mi čezne u grudima.
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
Kad kažete: 'Kako ćemo ga goniti? Koji ćemo razlog protiv njega naći?',
29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
mača tad se bojte: grijehu mač je kazna. Saznat ćete tada da imade suda!”
