Jobin 18
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Potem je odgovoril Bildád Suhéjec in rekel:
2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
»Kako dolgo bo, preden boste naredili konec besedam? Premislite in potem bomo govorili.
3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
Zakaj smo šteti kakor živali in smatrani podle v vašem pogledu?
4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
V svoji jezi trga samega sebe. Mar bo zemlja zapuščena zaradi tebe? Mar bo skala odstranjena iz svojega kraja?
5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
Da, svetloba zlobnega bo ugasnjena in iskrica njegovega ognja ne bo sijala.
6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
Svetloba bo tema v njegovem šotoru in njegova sveča bo ugasnjena z njim.
7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
Koraki njegove moči bodo omejeni in njegov lastni nasvet ga bo vrgel dol.
8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
Kajti s svojim lastnim stopalom je vržen v mrežo in hodi po zanki.
9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
Past ga bo prijela za peto in ropar bo prevladal zoper njega.
10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
Zanka je položena zanj na tleh in pasti zanj na poti.
11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
Strahote ga bodo prestrašile na vsaki strani in ga pognale k njegovim stopalom.
12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
Njegova moč bo oslabljena zaradi lakote in uničenje bo pripravljeno ob njegovi strani.
13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
Požrlo bo moč njegove kože. Celó prvorojenec smrti bo požrl njegovo moč.
14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
Njegovo zaupanje bo izkoreninjeno iz njegovega šotora in to ga bo privedlo h kralju strahot.
15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
Prebivalo bo v njegovem šotoru, ker ta ni njegov. Žveplo bo raztreseno nad njegovim prebivališčem.
16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
Njegove korenine bodo posušene spodaj in zgoraj bo njegova veja odsekana.
17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
Spomin nanj bo izginil z zemlje in nobenega imena ne bo imel na ulici.
18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
Iz svetlobe bo pognan v temo in pregnan bo iz zemeljskega [kroga].
19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
Med svojim ljudstvom ne bo imel niti sina niti nečaka niti nobenega preživelega v svojih prebivališčih.
20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
Tisti, ki pridejo za njim, bodo osupli ob njegovem dnevu, kakor so bili zgroženi tisti, ki so šli poprej.
21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
Zagotovo, takšna so prebivališča zlobnih in to je kraj tistega, ki ne pozna Boga.«
