Jobin 18
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Bildaad Shuhaahichi akkana jedhee deebise:
2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
“Isin haasaa kana yoom fixxu? Mee qalbeeffadhaa; ergasii dubbachuu dandeenya.
3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
Nu maaliif akka looniitti hedamna? Maaliifis fuula kee duratti akka gowwaatti ilaalamna?
4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
Ati kan aariidhaan of ciccirtu, lafti sababii keetiif duwwaatti haftii? Yookaan kattaan iddoo isaatii ni buqqifamaa?
5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
“Ibsaan nama hamaa ni dhaama; arrabni ibidda isaa ifa hin kennu.
6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
Ifni dunkaana isaa keessaa ni dukkanaaʼa; ibsaan isa bira jirus ni dhaama.
7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
Jabinni tarkaanfii isaa ni dadhaba; malli isaas isuma kuffisa.
8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
Miilli isaa kiyyoo keessa isa buusa; inni boolla kiyyeeffame irra ni joora.
9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
Kiyyoon kottee isaa qaba; futtaasaanis jabeessee isa qaba.
10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
Lafa irra funyoon isaaf dhokfameera; karaa isaa irras kiyyoon kaaʼameera.
11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
Naasuun karaa hundaan isa sodaachisa; faana isaa buʼees isa ariʼa.
12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
Badiisni afaan itti banateera; balaanis qophaaʼee jiguu isaa eeggata.
13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
Gogaan isaa dhukkubaan nyaatamee dhuma; ilmi duʼaa hangaftichi harkaa fi miilla isaa nyaata.
14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
Inni dunkaana abdate keessaa buqqifamee gara mootii sodaatti geeffama.
15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
Waan kan isaa hin taʼinis dunkaana isaa keessa jiraata; dinyiin bobaʼus iddoo inni jiraatu irra faffacaʼa.
16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
Jalaan hiddi isaa ni goga; irraan immoo dameen isaa ni coollaga.
17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
Yaadannoon isaa lafa irraa ni bada; maqaan isaas lafa irraa ni dhabama.
18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
Inni ifa keessaa gara dukkanaatti darbatama; addunyaa irraas ni dhabama.
19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
Inni saba isaa gidduutti ijoollee yookaan sanyii, biyya duraan jiraate keessatti hambaa hin qabaatu.
20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
Namoonni dhiʼaa waaʼee isaa dhagaʼanii rifatu; warri baʼaas sodaadhaan guutamu.
21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
Iddoon jireenya nama hamaa, dhugumaan akkana taʼa; iddoon nama Waaqa hin beeknees kanuma taʼa.”
