Jobin 18
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Ano ra ko Pirirara Huhi; i mea ia,
2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
Kia pehea te roa o ta koutou whakatakoto mahanga mo nga kupu? Kia whai mahara mai, muri iho ka korero matou.
3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
He aha matou i kiia ai he kararehe, i waiho ai hei mea poke ki ta koutou titiro mai?
4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
Haea iho koe e koe ano, i a koe e riri ana. Mau koia ka mahue ai te whenua, ka nekehia ai te toka i tona wahi?
5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
E pirau ano hoki te rama a te hunga kino, a e kore te mura o tana ahi e marama.
6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
Ka pouri te marama i roto i tona teneti, ka pirau ano hoki tana rama i runga i a ia.
7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
Ka whakakikitia nga takahanga o tona kaha, ka kokiritia iho ano ia ki raro e tona whakaaro ake.
8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
No te mea ka maka ia e ona waewae ake ki te kupenga, ka haere hoki ia i runga i te reti.
9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
Ka mau tona rekereke i te tawhiti, a ka hopukia ia e te mahanga.
10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
Kei te huna ki te whenua te aho mona, te rore hoki mona ki te huarahi.
11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
He whakamataku i nga taha katoa hei mea i a ia kia wehi, hei aruaru hoki i a ia i ona hikitanga rekereke.
12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
Ko tona kaha ka hemo i te kai, a kei te whanga tonu te aitua ki tona tatunga.
13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
Ka pau i tera nga wahi o tona tinana, ae, ka pau ona wahi i te matamua o te mate.
14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
Ka hutia atu ia i roto i tona teneti, i whakamanawa ai ia, a ka kawea atu ia ki te kingi o nga whakamataku.
15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
Na ka noho ki tona teneti te mea ehara nei i a ia: a ka ruia iho te whanariki ki runga ki tona kainga.
16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
Ka maroke ake ona pakiaka i raro, a i runga ka tapahia atu tona manga.
17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
Ka ngaro atu te maharatanga ki a ia i runga i te whenua; e kore ano ia e whai ingoa i te huanui.
18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
Ka peia atu ano ia i roto i te marama ki te pouri, ka atiatia atu hoki i te ao.
19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
E kore ia e whai tama, e whai tama ranei a te tama, i roto i tona iwi, he morehu ranei i te wahi i noho ai ia.
20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
Miharo ana ki tona ra te hunga i muri i a ia, pera i te hunga i haere ra i mua, mau ana to ratou wehi.
21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
He pono ko nga nohoanga enei o te tangata kino, ko te wahi hoki tenei o te tangata kahore e mohio ki te Atua.
