Jobin 18
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Tad Bildads no Šuhas atbildēja un sacīja:
2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
Cik ilgi vēl jūs grābstīsities pēc vārdiem? Pieņemiet padomu, un tad runāsim.
3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
Kāpēc mēs topam turēti par lopiem, un par muļķiem jūsu acīs?
4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
Tava dvēsele no dusmām plīst; vai tad tevis dēļ zeme paliks tukša un klintis celsies no savas vietas?
5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
Tomēr bezdievīgo gaisma izdzisīs, un viņa uguns liesma nespīdēs.
6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
Gaišums paliek tumšs viņa dzīvoklī, un viņa spīdeklis pār viņu izdziest.
7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
Viņa varas ceļi paliek šauri, un paša padoms viņu gāž.
8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
Jo viņa kājas to iedzen tīklā, un viņš staigā pār slazda valgiem.
9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
Valgs saista viņa pēdas, un saites viņu satver.
10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
Viņa valgs ir apslēpts zemē, un viņa slazds uz ceļa.
11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
Visapkārt bailība viņu iztrūcina un viņu dzen uz visiem soļiem.
12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
Nelaime taisās viņu rīt, un posts ir gatavs viņu gāzt.
13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
Tas ēd viņa miesas, un nāves pirmdzimušais rij viņa locekļus.
14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
Viņa cerība tiek atņemta no viņa dzīvokļa, un viņam jānoiet pie briesmu ķēniņa.
15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
Viņa dzīvoklī dzīvo visai sveši, uz viņa mājas vietu kaisa sēru.
16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
No apakšas sakalst viņa saknes, un no augšienes novīst viņa zari.
17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
Viņa piemiņa iznīkst no zemes, un slava viņam nepaliek pasaulē.
18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
No gaismas to izstumj tumsā un aizdzen no zemes virsas.
19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
Viņam nav nedz bērna, nedz bērnu bērna savos ļaudīs, un neviens neatliek viņa māju vietās.
20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
Kas rietumos, iztrūcinājās par viņa dienu, un kas austrumos, tos pārņem šaušalas.
21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
Tiešām, tā notiek netaisno dzīvokļiem un tādu ļaužu vietai, kas Dievu neatzīst.
