Jobin 18
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Respondens autem Baldad Suhites, dixit:
2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
Usque ad quem finem verba iactabitis? intelligite prius, et sic loquamur.
3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
Quare reputati sumus ut iumenta, et sorduimus coram vobis?
4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
Qui perdis animam tuam in furore tuo, numquid propter te derelinquetur terra, et transferentur rupes de loco suo?
5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
Nonne lux impii extinguetur, nec splendebit flamma ignis eius?
6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
Lux obtenebrescet in tabernaculo illius, et lucerna, quae super eum est, extinguetur.
7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
Arctabuntur gressus virtutis eius, et praecipitabit eum consilium suum.
8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
Immisit enim in rete pedes suos, et in maculis eius ambulat.
9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
Tenebitur planta illius laqueo, et exardescet contra eum sitis.
10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
Abscondita est in terra pedica eius, et decipula illius super semitam.
11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
Undique terrebunt eum formidines, et involvent pedes eius.
12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
Attenuetur fame robur eius, et inedia invadat costas illius.
13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
Devoret pulchritudinem cutis eius, consumat brachia illius primogenita mors.
14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
Avellatur de tabernaculo suo fiducia eius, et calcet super eum, quasi rex, interitus.
15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
Habitent in tabernaculo illius socii eius, qui non est, aspergatur in tabernaculo eius sulphur.
16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
Deorsum radices eius siccentur, sursum autem atteratur messis eius.
17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
Memoria illius pereat de terra, et non celebretur nomen eius in plateis.
18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
Expellet eum de luce in tenebras, et de orbe transferet eum.
19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
Non erit semen eius, neque progenies in populo suo, nec ullae reliquiae in regionibus eius.
20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
In die eius stupebunt novissimi, et primos invadet horror.
21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
Haec sunt ergo tabernacula iniqui, et iste locus eius, qui ignorat Deum.
