Jobin 18
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Ket simmungbat ni Bildad a Suhita ket kinunana,
2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
“Kaano nga isardengmo ti panagsaom? Utobem, ket kalpasanna, agsaokaminto.
3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
Apay a naibilangkami a kas narungsot nga ay-ayup; apay a nagbalinkami a maag iti imatangmo?
4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
Sika a mangdangdangran iti bagim iti pungtotmo, rumbeng kadi a malipatan ti daga gapu kenka wenno rumbeng kadi a maikkat dagiti bato kadagiti lug-lugarda?
5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
Pudno, maiddepto ti silaw ti nadangkes a tao; saanto nga agraniag ti ressak ti apuyna.
6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
Sumipngetto ti silaw iti toldana; maiddepto ti pagsilawanna iti ngatoenna.
7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
Umababanto dagiti addang ti pigsana; ipababanto isuna dagiti bukodna a panggep.
8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
Ta maipuruakto isuna iti iket babaen kadagiti bukodna a saka; magnanto isuna iti nauneg nga abut.
9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
Mapalab-oganto isuna babaen iti mukodna; tenglento isuna iti silo.
10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
Adda nakalemmeng a silo para kenkuana iti daga; ken palab-og a para kenkuana iti dalan.
11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
Butbutngento isuna dagiti nakabutbuteng iti aglawlawna; kamatendanto isuna kadagiti mukodna.
12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
Agbalinto a bisin ti kinabaknangna, ken nakasagananto ti didigra iti sibayna.
13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
Maalun-onto dagiti paset ti bagina; wen, alun-onento ti umuna nga anak ti patay dagiti pasetna.
14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
Marangkayto isuna iti ruar ti toldana, ti pagtaenganna a pagtaltalekanna ita; maipanto isuna iti patay, ti ari dagiti nakabutbuteng.
15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
Agnaedto dagiti saanna a bukod a tattao iti toldana kalpasan a makitada a naiwaras ti asupre iti uneg ti pagtaenganna.
16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
Magangonto dagiti ramutna iti baba; maputedto ti sangana iti ngato.
17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
Mapukawto ti pakalaglagipanna manipud iti daga; awanto ti naganna iti kalsada.
18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
Maipanto isuna iti sipnget manipud iti lawag ken mapatalawto iti daytoy a lubong.
19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
Awanto ti anakna wenno anak ti anak kadagiti tattaona, wenno aniaman a nabatbati a kabagyan iti lugar a nagnaedanna.
20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
Agbutengto iti maysa nga aldaw dagiti agnanaed iti laud iti mapasamak kenkuana; agbutengto dagiti agnanaed iti daya babaen iti daytoy.
21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
Awan duadua a kastoy dagiti pagtaengan dagiti saan a nalinteg a tattao, dagiti lugar dagiti saan a makaam-ammo iti Dios.”
