Jobin 18
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Da antwortete Bildad von Suah und sprach:
2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
Wann wollt ihr der Reden ein Ende machen? Merkt doch; darnach wollen wir reden.
3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
Warum werden wir geachtet wie Vieh und sind so unrein vor euren Augen?
4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
Willst du vor Zorn bersten? Meinst du, daß um deinetwillen die Erde verlassen werde und der Fels von seinem Ort versetzt werde?
5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
Und doch wird das Licht der Gottlosen verlöschen, und der Funke seines Feuers wird nicht leuchten.
6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
Das Licht wird finster werden in seiner Hütte, und seine Leuchte über ihm verlöschen.
7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
Seine kräftigen Schritte werden in die Enge kommen, und sein Anschlag wird ihn fällen.
8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
Denn er ist mit seinen Füßen in den Strick gebracht und wandelt im Netz.
9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
Der Strick wird seine Ferse halten, und die Schlinge wird ihn erhaschen.
10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
Sein Strick ist gelegt in die Erde, und seine Falle auf seinem Gang.
11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
Um und um wird ihn schrecken plötzliche Furcht, daß er nicht weiß, wo er hinaus soll.
12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
Hunger wird seine Habe sein, und Unglück wird ihm bereit sein und anhangen.
13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
Die Glieder seines Leibes werden verzehrt werden; seine Glieder wird verzehren der Erstgeborene des Todes.
14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
Seine Hoffnung wird aus seiner Hütte ausgerottet werden, und es wird ihn treiben zum König des Schreckens.
15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
In seiner Hütte wird nichts bleiben; über seine Stätte wird Schwefel gestreut werden.
16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
Von unten werden verdorren seine Wurzeln, und von oben abgeschnitten seine Zweige.
17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
Sein Gedächtnis wird vergehen in dem Lande, und er wird keinen Namen haben auf der Gasse.
18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
Er wird vom Licht in die Finsternis vertrieben und vom Erdboden verstoßen werden.
19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
Er wird keine Kinder haben und keine Enkel unter seinem Volk; es wird ihm keiner übrigbleiben in seinen Gütern.
20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
Die nach ihm kommen, werden sich über seinen Tag entsetzen; und die vor ihm sind, wird eine Furcht ankommen.
21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
Das ist die Wohnung des Ungerechten; und dies ist die Stätte des, der Gott nicht achtet.
