Jobin 18
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Et Bildad de Such répondit et dit:
2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
Jusques à quand chasserez-vous aux mots? Prenez du sens, puis nous parlerons!
3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
Pourquoi nous tient-on pour des brutes, sommes-nous stupides à vos yeux?
4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
Toi, qui dans ta fureur te déchires toi-même, la terre à cause de toi sera-t-elle désertée, et le rocher transporté de sa place?
5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
Aussi bien la lumière des impies s'éteint, et la flamme de son feu cesse de briller;
6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
la lumière de sa tente s'éclipse, et sa lampe au-dessus de lui s'éteint;
7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
sa vigoureuse allure s'embarrasse, et il se perd par les mesures qu'il prend;
8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
car ses pieds mêmes le conduisent au piège, et il marche sur des lacs;
9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
le lacet le saisit au talon, et le filet se rend maître de lui;
10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
le sol pour lui recouvre des rêts, et la trappe l'attend sur le sentier.
11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
De toutes parts des terreurs l'épouvantent, et le pressent par derrière.
12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
Le malheur est avide de lui, et la misère s'apprête à le faire tomber.
13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
Il dévore les membres de son corps, il dévore ses membres, le Premier-né de la Mort.
14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
Il est arraché de sa tente, sa sécurité, et traîné vers le Roi de l'épouvante.
15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
D'autres que les siens viennent habiter sa tente, et le soufre tombe en pluie sur sa demeure;
16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
à ses pieds ses racines sèchent, à son sommet son rameau se flétrit,
17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
sa mémoire disparaît du pays, et il n'a plus un nom dans les campagnes;
18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
il est refoulé de la lumière dans la nuit, et banni de la terre;
19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
il n'a dans son peuple ni race, ni lignée, et pas un reste de lui dans ses demeures;
20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
son jour terrifie la postérité, et fait frissonner les contemporains.
21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
Ainsi seulement finissent les demeures du méchant, et ainsi le séjour de qui méconnaît Dieu.
