< Jobin 18 >
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Et Bildad, le Shukhite, répondit et dit:
2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
Jusques à quand tendrez-vous des pièges avec vos paroles? Soyez intelligents, et puis nous parlerons.
3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
Pourquoi sommes-nous considérés comme des bêtes, et sommes-nous stupides à vos yeux?
4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
Toi qui déchires ton âme dans ta colère, la terre sera-t-elle abandonnée à cause de toi, et le rocher sera-t-il transporté de sa place?
5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
Or la lumière des méchants sera éteinte, et la flamme de son feu ne luira point;
6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
La lumière sera ténèbres dans sa tente, et sa lampe sera éteinte au-dessus de lui.
7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
Les pas de sa force seront resserrés, et son propre conseil le renversera:
8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
Car il est poussé dans le filet par ses propres pieds; et il marche sur les mailles du filet;
9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
Le piège le prend par le talon, le lacet le saisit;
10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
Sa corde est cachée dans la terre, et sa trappe sur le sentier.
11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
De toutes parts des terreurs l’alarment et le poussent çà et là, s’attachant à ses pas.
12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
Sa force est affaiblie par la faim, et la calamité est prête à son côté.
13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
Le premier-né de la mort dévore les membres de son corps, il dévore ses membres.
14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
Ce qui faisait sa confiance est arraché de sa tente, et il est forcé de marcher vers le roi des terreurs.
15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
Ce qui n’est pas à lui habite dans sa tente, le soufre est répandu sur son habitation.
16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
En bas ses racines sèchent, et en haut ses branches sont coupées.
17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
Sa mémoire périt de dessus la terre, et il n’a pas de nom sur la face du pays.
18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
Il est repoussé de la lumière dans les ténèbres; on le bannit du monde.
19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
Il n’a pas d’enfants ni de postérité parmi son peuple, personne qui lui survive dans les lieux de son séjour.
20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
Ceux qui viennent après seront étonnés de son jour, comme l’horreur s’est emparée de ceux qui [les] ont précédés.
21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
Certainement, telles sont les demeures de l’inique, et tel est le lieu de celui qui ne connaît pas Dieu.