Jobin 18
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Then Bildad replied [again]:
2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
“When are you going to stop talking [RHQ]? If you would stop talking and listen, we could tell you something.
3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
Why do you think that we are [as stupid] as cattle? [DOU, RHQ]
4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
By being [very] angry and hurting yourself, do you think that doing that will shake the earth, or cause the rocks in the mountains to move? [RHQ]?
5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
“What will happen is that the lives of wicked people [like you] end [as quickly as we can] put out a light or extinguish the flame of a fire.
6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
And when the lamps above them [in their tents] are extinguished, there will be no light in those tents.
7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
[For many years] they walked confidently, but later [in life it was as though] they stumbled and fell, because [they themselves did not heed] the advice [that they gave to others].
8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
[It was as though] they walked into their own net or fell into a pit that they themselves have dug.
9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
[It was as though] a trap grabbed their heels and held them fast [DOU],
10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
[as though the noose of] a rope that was hidden on the ground, [whose other end was fastened to the limb of a tree], seized them when they walked into it.
11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
Everywhere they went, there were things that caused them to be terrified; [it was as though] those things were pursuing them and biting at their heels.
12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
They became hungry, with the result that they had no strength. They experienced disasters [PRS] constantly.
13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
Diseases spread all over their skin/bodies; diseases that (caused their bodies to decay/destroyed their arms and legs).
14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
[When they died, ] they were snatched away from their tents and brought to the one who rules over the dead.
15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
Now their tents will burn down, when burning sulfur rains down on those tents!
16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
[Because those who died had no descendants], they were [like trees whose] roots have dried up and whose branches have all withered [MET].
17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
No one on the earth will remember them any more; no [one on any] street [will even remember] their names [MTY].
18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
They will be expelled from the earth where there is light, and they will be sent into the place where it is dark.
19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
They will have no children or grandchildren, no descendants where they previously lived.
20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
People from the east to the west [who hear about what happened to them], will be shocked and horrified.
21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
And that is what happens to ungodly/sinful people [like you], to people who (have no interest in/have rejected) God.”
