Jobin 18
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Then Bildad the Shuhite replied:
2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
“How long until you end these speeches? Show some sense, and then we can talk.
3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
Why are we regarded as cattle, as stupid in your sight?
4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
You who tear yourself in anger— should the earth be forsaken on your account, or the rocks be moved from their place?
5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
Indeed, the lamp of the wicked is extinguished; the flame of his fire does not glow.
6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
The light in his tent grows dark, and the lamp beside him goes out.
7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
His vigorous stride is shortened, and his own schemes trip him up.
8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
For his own feet lead him into a net, and he wanders into its mesh.
9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
A trap seizes his heel; a snare grips him.
10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
A noose is hidden in the ground, and a trap lies in his path.
11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
Terrors frighten him on every side and harass his every step.
12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
His strength is depleted, and calamity is ready at his side.
13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
It devours patches of his skin; the firstborn of death devours his limbs.
14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
He is torn from the shelter of his tent and is marched off to the king of terrors.
15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
Fire resides in his tent; burning sulfur rains down on his dwelling.
16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
The roots beneath him dry up, and the branches above him wither away.
17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
The memory of him perishes from the earth, and he has no name in the land.
18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
He is driven from light into darkness and is chased from the inhabited world.
19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
He has no offspring or posterity among his people, no survivor where he once lived.
20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
Those in the west are appalled at his fate, while those in the east tremble in horror.
21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
Surely such is the dwelling of the wicked and the place of one who does not know God.”
