< Jobin 18 >
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Så tog Sjuhiten Bildad til Orde og sagde:
2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
"Så gør dog en Ende på dine Ord, kom til Fornuft og lad os tale!
3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
Hvi skal vi regnes for Kvæg og stå som umælende i dine Øjne?
4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
Du, som i Vrede sønderslider din Sjæl, skal for din Skyld Jorden blive øde og Klippen flyttes fra sit Sted?
5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
Nej, den gudløses Lys bliver slukt, hans Ildslue giver ej Lys;
6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
Lyset i hans Telt går ud, og hans Lampe slukkes for ham;
7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
hans kraftige Skridt bliver korte, han falder for eget Råd;
8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
thi hans Fod drives ind i Nettet, på Fletværk vandrer han frem,
9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
Fælden griber om Hælen, Garnet holder ham fast;
10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
Snaren er skjult i Jorden for ham og Saksen på hans Sti;
11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
Rædsler skræmmer ham alle Vegne og kyser ham Skridt for Skridt:
12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
Ulykken hungrer efter ham, Undergang lurer på hans Fald:
13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
Dødens førstefødte æder hans Lemmer, æder hans Legemes Lemmer;
14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
han rives bort fra sit Telt, sin Fortrøstning; den styrer hans Skridt til Rædslernes Konge;
15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
i hans Telt har Undergang hjemme, Svovl strøs ud på hans Bolig;
16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
nedentil tørrer hans Rødder, oventil visner hans Grene;
17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
hans Minde svinder fra Jord, på Gaden nævnes ikke hans Navn;
18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
man støder ham ud fra Lys i Mørket og driver ham bort fra Jorderig;
19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
i sit Folk har han ikke Afkom og Æt, i hans Hjem er der ingen tilbage;
20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
de i Vester stivner ved hans Skæbnedag, de i Øst bliver slagne af Rædsel.
21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
Ja, således går det den lovløses Bolig, dens Hjem, der ej kender Gud!