Jobin 18
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Da svarede Bildad, Sukiten, og sagde:
2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
Naar ville I gøre Ende paa Ord? forstaar først, og derefter ville vi tale.
3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
Hvorfor blive vi agtede som Fæ og ere blevne urene for eders Øjne?
4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
O du, som sønderslider din Sjæl i din Vrede, mon Jorden skal ligge forladt for din Skyld og en Klippe flyttes fra sit Sted?
5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
Ja den ugudeliges Lys skal udslukkes, og hans Ilds Lue skal ikke skinne.
6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
Lyset skal blive mørkt i hans Telt, og hans Lampe over ham skal udslukkes.
7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
Hans Krafts Skridt skulle indsnævres, og hans eget Raad skal styrte ham.
8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
Thi han føres i Garnet ved sine egne Fødder, og han vandrer over et Net;
9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
Snaren holder ham om Hælen, Strikken snører sig fast om ham;
10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
Garnet for ham ligger skjult paa Jorden, og Fælden for ham ved Stien;
11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
Rædsler forfærde ham trindt omkring, og de drive ham hid og did, hvor han gaar;
12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
hans Kraft vansmægter af Hunger, og Ulykke er beredt til hans Side.
13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
Lemmerne under hans Hud skal Dødens førstefødte fortære, ja hans Lemmer skal den fortære.
14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
Han rives op fra sit Telt, som var hans Tillid, og han føres frem til Rædslernes Konge.
15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
Der skal bo i hans Telt, hvad der ikke hører ham til; Svovl skal strøs over hans Bolig.
16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
Hans Rødder skulle tørres nedentil, og oventil skal hans Gren afskæres.
17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
Hans Ihukommelse skal udslettes af Landet, og han skal intet Navn have paa Gaderne.
18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
De skulle udstøde ham fra Lyset til Mørket og bortjage ham fra Jorderige.
19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
Han skal ikke have en Søn og ej en Sønnesøn iblandt sit Folk, og der skal ingen blive tilovers i hans Boliger.
20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
Efterkommerne skulle forskrækkes over hans Dag, og de gamle skulle betages af Forfærdelse.
21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
Visselig, saadanne ere den uretfærdiges Boliger og saadant dens Sted, som ikke kender Gud.
