Jobin 17
1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
Mi aliento está corrompido, mis días son cortados, y me está aparejado el sepulcro.
2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
Ya no hay conmigo sino escarnecedores, en cuyas amarguras se detienen mis ojos.
3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
Pon ahora, dame fianzas contigo; ¿quién tocará ahora mi mano?
4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
Porque a éstos has tú escondido su corazón de entendimiento; por tanto, no los ensalzarás.
5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
El que denuncia lisonjas a su prójimo, los ojos de sus hijos desfallezcan.
6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
El me ha puesto por parábola de pueblos, y delante de ellos he sido como tamboril.
7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
Y mis ojos se oscurecieron de desabrimiento, y todos mis pensamientos han sido como sombra.
8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
Los rectos se maravillarán de esto, y el inocente se despertará contra el hipócrita.
9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
El justo retendrá su carrera, y el limpio de manos aumentará la fuerza.
10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
Pero volved todos vosotros, y venid ahora, que no hallaré entre vosotros sabio.
11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
Mis días se pasaron, y mis pensamientos fueron arrancados, los designios de mi corazón.
12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Me pusieron la noche por día, y la luz se acorta delante de las tinieblas.
Si yo espero, el sepulcro es mi casa; en las tinieblas hice mi cama. (Sheol h7585)
14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
A la huesa tengo dicho: Mi padre eres tú; a los gusanos: Mi madre y mi hermano.
15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
¿Dónde pues estará ahora mi esperanza? Y mi esperanza ¿quién la verá?
