Jobin 17
1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
Mi huelgo es corrompido, mis días son cortados, y el sepulcro me está aparejado.
2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
Ya no hay conmigo sino escarnecedores, en cuyas amarguras se detienen mis ojos.
3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
Pon ahora, y dáme fianzas contigo: ¿quién tocará ahora mi mano?
4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
Porque el corazón de ellos has escondido de entendimiento: por tanto no los ensalzarás.
5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
El que denuncia lisonjas a sus prójimos, los ojos de sus hijos desfallezcan.
6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
El me ha puesto por parábola de pueblos, y delante de ellos he sido tamboril.
7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
Y mis ojos se oscurecieron de desabrimiento, y todos mis pensamientos han sido como sombra.
8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
Los rectos se maravillarán de esto, y el inocente se despertará contra el hipócrita.
9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
Mas el justo retendrá su carrera; y el limpio de manos aumentará la fuerza.
10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
Mas volvéd todos vosotros, y veníd ahora, y no hallaré entre vosotros sabio.
11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
Mis días se pasaron, y mis pensamientos fueron arrancados, los pensamientos de mi corazón.
12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Pusiéron me la noche por día, y la luz cercana delante de las tinieblas.
Si yo espero, el sepulcro es mi casa: en las tinieblas hice mi cama. (Sheol h7585)
14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
A la huesa dije: Mi padre eres tú: a los gusanos: Mi madre, y mi hermano.
15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
¿Dónde pues estará ahora mi esperanza? y mi esperanza, ¿quién la verá?
