Jobin 17

1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.

Moj dih je pokvarjen, moji dnevi so izumrli, zame so pripravljeni grobovi.

2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.

Mar niso tukaj z menoj zasmehovalci? Mar moje oko ne vztraja v njihovem izzivanju?

3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?

Sedaj se ulezi, postavi me v poroštvo s seboj. Kdo je ta, ki bo udaril roki z menoj?

4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.

Kajti njihovo srce si skril pred razumevanjem, zato jih ne boš povišal.

5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

Kdor svojim prijateljem govori prilizovanja, bodo pešale celo oči njegovih otrok.

6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.

Naredil me je tudi za tarčo posmeha med ljudstvom in poprej sem bil kakor bobnič.

7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.

Tudi moje oko je zatemnjeno zaradi bridkosti in vsi moji udi so kakor senca.

8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.

Pošteni možje bodo osupli ob tem in nedolžni se bo razvnel zoper hinavca.

9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

Tudi pravični se bo držal svoje poti, kdor pa ima čiste roke, bo močnejši in močnejši.

10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.

Toda kar se tiče vas vseh, ali se vrnete in torej greste, kajti med vami ne morem najti enega modrega moža.

11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.

Moji dnevi so minili, moji nameni so zlomljeni, celó misli mojega srca.

12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.

Noč spreminjajo v dan, svetloba je kratka zaradi teme.

13 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)

Če čakam, je moja hiša grob; svojo posteljo sem postlal v temi. (Sheol h7585)

14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.

Trohnenju sem rekel: ›Ti si moj oče, ‹ ličinki: › Ti si moja mati in moja sestra.‹

15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?

Kje je sedaj moje upanje? Glede mojega upanja, kdo ga bo videl?

16 Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa." (Sheol h7585)

Šli bodo dol k zapahom jame, ko je naš skupni počitek v prahu.« (Sheol h7585)