Jobin 17
1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
Meu espírito está arruinado, meus dias vão se extinguindo, e a sepultura já etá pronta para mim.
2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
Comigo há ninguém além de zombadores, e meus olhos são obrigados a ficar diante de suas provocações.
3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
Concede-me, por favor, uma garantia para comigo; quem [outro] há que me dê a mão?
4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
Pois aos corações deles tu encobriste do entendimento; portanto não os exaltarás.
5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
Aquele que denuncia a seus amigos em proveito próprio, também os olhos de seus filhos desfalecerão.
6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
Ele tem me posto por ditado de povos, e em meu rosto é onde eles cospem.
7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
Por isso meus olhos se escureceram de mágoa, e todos os membros de meu corpo são como a sombra.
8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
Os íntegros pasmarão sobre isto, e o inocente se levantará contra o hipócrita.
9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
E o justo prosseguirá seu caminho, e o puro de mãos crescerá em força.
10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
Mas, na verdade, voltai-vos todos vós, e vinde agora, pois sábio nenhum acharei entre vós.
11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
Meus dias se passaram, meus pensamentos foram arrancados, os desejos do meu coração.
12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Tornaram a noite em dia; a luz se encurta por causa das trevas.
Se eu esperar, o Xeol será minha casa; nas trevas estenderei minha cama. (Sheol h7585)
14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
À cova chamo: Tu és meu pai; e aos vermes: [Sois] minha mãe e minha irmã.
15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
Onde, pois, estaria agora minha esperança? Quanto à minha esperança, quem a poderá ver?
