< Jobin 17 >
1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
Mans gars ir vājš, manas dienas pagalam, kaps man ir klāt.
2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
Tiešām, mēdītāji mani apstāj un uz viņu tiepšanos jāskatās manām acīm.
3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
Galvo jel, pārstāvi Tu mani pie Sevis paša, kur tad cits man roku dos!
4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
Jo viņu sirdīm Tu saprašanu esi apslēpis; tāpēc Tu viņiem virsroku nedosi.
5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
Kas savus draugus izdāvā par laupījumu, tā bērnu acis izīgs.
6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
Bet Viņš mani darījis ļaudīm par sakāmu vārdu, ka esmu tāds, kam spļauj vaigā.
7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
Tādēļ mana acs ir tumša no skumības, un visi mani locekļi ir kā ēna.
8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
Taisnie par to iztrūcinājās, un nenoziedzīgais iekarst par neganto.
9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
Bet taisnais turas pastāvīgi uz sava ceļa, un kam šķīstas rokas, pieņemas stiprumā.
10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
Tad nu jūs visi nāciet tik atkal vien, gudra es neatradīšu jūsu starpā.
11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
Manas dienas ir pagājušas, mani padomi iznīcināti, ko mana sirds bija kopusi.
12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Nakti tie sauc par dienu, un gaismu saka tuvu esam, kur tumsa klātu.
13 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol )
Ko man vēl gaidīt, kaps būs mans nams; tumsā es uztaisīšu savu gultu. (Sheol )
14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
Trūdus es saucu par savu tēvu, tārpus par savu māti un māsu.
15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
Kur tad būs mana cerība, manu cerību, kas to redzēs?
16 Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa." (Sheol )
Kapā tā nogrims, kad it visiem pīšļos būs dusa. (Sheol )