Jobin 17
1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
Spiritus meus attenuabitur; dies mei breviabuntur: et solum mihi superest sepulchrum.
2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
Non peccavi, et in amaritudinibus moratur oculus meus.
3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
Libera me, Domine, et pone me juxta te, et cujusvis manus pugnet contra me.
4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
Cor eorum longe fecisti a disciplina: propterea non exaltabuntur.
5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
Prædam pollicetur sociis, et oculi filiorum ejus deficient.
6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
Posuit me quasi in proverbium vulgi, et exemplum sum coram eis.
7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
Caligavit ab indignatione oculus meus, et membra mea quasi in nihilum redacta sunt.
8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
Stupebunt justi super hoc, et innocens contra hypocritam suscitabitur.
9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
Et tenebit justus viam suam, et mundis manibus addet fortitudinem.
10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
Igitur omnes vos convertimini, et venite, et non inveniam in vobis ullum sapientem.
11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
Dies mei transierunt; cogitationes meæ dissipatæ sunt, torquentes cor meum.
12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Noctem verterunt in diem, et rursum post tenebras spero lucem.
Si sustinuero, infernus domus mea est, et in tenebris stravi lectulum meum. (Sheol h7585)
14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
Putredini dixi: Pater meus es; Mater mea, et soror mea, vermibus.
15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
Ubi est ergo nunc præstolatio mea? et patientiam meam quis considerat?
