Jobin 17
1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
わが氣息は已にくさり 我日すでに盡なんとし墳墓われを待つ
2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
まことに嘲弄者等わが傍に在り 我目は彼らの辨爭ふを常に見ざるを得ず
3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
願くは質を賜ふて汝みづから我の保證となりたまへ 誰か他にわが手をうつ者あらんや
4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
汝彼らの心を閉て悟るところ無らしめたまへり 必ず彼らをして愈らしめたまはじ
5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
朋友を交付して掠奪に遭しむる者は其子等の目潰るべし
6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
彼われを世の民の笑柄とならしめたまふ 我は面に唾せらるべき者となれり
7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
かつまた我目は憂愁によりて昏み 肢體は凡て影のごとし
8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
義しき者は之に驚き 無辜者は邪曲なる者を見て憤ほる
9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
然ながら義しき者はその道を堅く持ち 手の潔淨き者はますます力を得るなり
10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
請ふ汝ら皆ふたたび來れ 我は汝らの中に一人も智き者あるを見ざるなり
11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
わが日は已に過ぎ わが計る所わが心に冀ふ所は已に敗れたり
12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
彼ら夜を晝に變ふ 黑暗の前に光明ちかづく
我もし俟つところ有ば是わが家たるべき陰府なるのみ 我は黑暗にわが牀を展ぶ (Sheol h7585)
14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
われ朽腐に向ひては汝はわが父なりと言ひ 蛆に向ひては汝は我母わが姉妹なりと言ふ
15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
然ばわが望はいづくにかある 我望は誰かこれを見る者あらん
