Jobin 17
1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
| רוחי חבלה ימי נזעכו קברים לי׃ |
2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
| אם לא התלים עמדי ובהמרותם תלן עיני׃ |
3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
| שימה נא ערבני עמך מי הוא לידי יתקע׃ |
4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
| כי לבם צפנת משכל על כן לא תרמם׃ |
5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
| לחלק יגיד רעים ועיני בניו תכלנה׃ |
6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
| והצגני למשל עמים ותפת לפנים אהיה׃ |
7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
| ותכה מכעש עיני ויצרי כצל כלם׃ |
8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
| ישמו ישרים על זאת ונקי על חנף יתערר׃ |
9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
| ויאחז צדיק דרכו וטהר ידים יסיף אמץ׃ |
10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
| ואולם כלם תשבו ובאו נא ולא אמצא בכם חכם׃ |
11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
| ימי עברו זמתי נתקו מורשי לבבי׃ |
12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
| לילה ליום ישימו אור קרוב מפני חשך׃ |
| אם אקוה שאול ביתי בחשך רפדתי יצועי׃ (Sheol h7585) |
14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
| לשחת קראתי אבי אתה אמי ואחתי לרמה׃ |
15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
| ואיה אפו תקותי ותקותי מי ישורנה׃ |
