Jobin 17
1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
Mon souffle se perd, mes jours s'éteignent: pour moi, le tombeau!
2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
Si nulle iniquité n'est par devers moi, mon œil peut avec calme regarder leur querelle.
3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
Ah! dépose ton gage! sois ma caution auprès de Toi! Qui est-ce qui mettrait sa main dans la mienne?
4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
Car tu as fermé leur cœur à l'intelligence; aussi ne leur laisse pas l'avantage!
5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
Tel convie son prochain à partager, dont les fils ont le regard éteint.
6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
Il m'a fait passer en proverbe dans le peuple, et l'on me crache au visage;
7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
et le chagrin a rendu mes yeux ternes, et ma figure est toute entière comme une ombre.
8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
C'est de quoi les gens de bien sont stupéfaits, et, ce qui irrite l'innocent contre l'impie;
9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
mais le juste tient ferme à sa voie, et celui qui a les mains pures, redouble de vigueur.
10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
Mais enfin, vous tous, revenez-y, venez encore à la charge, je n'en trouverai pas plus un sage entre vous.
11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
Mes jours sont passés, mes plans sont déchirés, cette fortune de mon cœur.
12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Quand il est nuit, je suis, selon eux, en plein jour, et la lumière est plus près que les ténèbres présentes!
Quand je dois compter sur les Enfers, comme sur ma demeure, étendre ma couche dans le séjour ténébreux, (Sheol h7585)
14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
dire au tombeau: Tu es mon père! et aux vers: Vous êtes ma mère et ma sœur!
15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
où donc est mon espoir? Et l'espoir que j'aurais, qui le verrait [accompli]?
