Jobin 17

1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.

Mon souffle se perd; mes jours s'éteignent; le tombeau m'attend!

2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.

Certes, je suis entouré de railleurs, et mon œil veille toute la nuit au milieu de leurs insultes.

3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?

Dépose un gage, sois ma caution auprès de toi-même; car qui voudrait répondre pour moi?

4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.

Tu as fermé leur cœur à l'intelligence; c'est pourquoi tu ne les feras pas triompher.

5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

Tel livre ses amis au pillage, dont les enfants auront les yeux consumés.

6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.

On a fait de moi la fable des peuples, un être à qui l'on crache au visage.

7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.

Et mon œil s'est consumé de chagrin, et tous mes membres sont comme une ombre.

8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.

Les hommes droits en sont consternés, et l'innocent est irrité contre l'impie.

9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

Le juste néanmoins persévère dans sa voie, et celui dont les mains sont pures redouble de constance.

10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.

Mais, pour vous tous, allons, recommencez! Je ne trouverai pas un sage parmi vous.

11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.

Mes jours sont passés; mes desseins, chers à mon cœur, sont renversés.

12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.

Ils changent la nuit en jour; ils disent la lumière proche, en face des ténèbres!

13 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)

Quand je n'attends plus pour demeure que le Sépulcre, quand j'étends ma couche dans les ténèbres, (Sheol h7585)

14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.

Quand je crie au tombeau: Tu es mon père! et aux vers: Vous êtes ma mère et ma sœur!

15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?

Où est donc mon espérance? Et mon espérance, qui pourrait la voir?

16 Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa." (Sheol h7585)

Elle descendra aux portes du Sépulcre, quand nous irons en-semble reposer dans la poussière! (Sheol h7585)