Jobin 17
1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
My spirit hath been destroyed, My days extinguished — graves [are] for me.
2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
If not — mockeries [are] with me. And in their provocations mine eye lodgeth.
3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
Place, I pray Thee, my pledge with Thee; Who is he that striketh hand with me?
4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
For their heart Thou hast hidden From understanding, Therefore Thou dost not exalt them.
5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
For a portion he sheweth friendship, And the eyes of his sons are consumed.
6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
And he set me up for a proverb of the peoples, And a wonder before them I am.
7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
And dim from sorrow is mine eye, And my members as a shadow all of them.
8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
Astonished are the upright at this, And the innocent against the profane Stirreth himself up.
9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
And the righteous layeth hold [on] his way, And the clean of hands addeth strength, And — dumb are they all.
10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
Return, and come in, I pray you, And I find not among you a wise man.
11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
My days have passed by, My devices have been broken off, The possessions of my heart!
12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Night for day they appoint, Light [is] near because of darkness.
If I wait — Sheol [is] my house, In darkness I have spread out my couch. (Sheol h7585)
14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
To corruption I have called: — 'Thou [art] my father.' 'My mother' and 'my sister' — to the worm.
15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
And where [is] now my hope? Yea, my hope, who doth behold it?
