Jobin 17

1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.

My breath is corrupt, my days are extinct, the graves are ready for me.

2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.

Are there not mockers with me? and doth not my eye continue in their provocation?

3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?

Lay down now, put me in a surety with thee; who is he that will strike hands with me?

4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.

For thou hast hid their heart from understanding: therefore shalt thou not exalt them.

5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

He that speaketh flattery to his friends, even the eyes of his children shall fail.

6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.

He hath made me also a byword of the people; and as one before whom men spit.

7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.

My eye also is dim by reason of sorrow, and all my members are as a shadow.

8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.

Upright men shall be appalled at this, and the innocent shall stir up himself against the hypocrite.

9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

The righteous also shall hold on his way, and he that hath clean hands shall be stronger and stronger.

10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.

But as for you all, do ye return, and come now: for I cannot find one wise man among you.

11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.

My days are past, my purposes are broken off, even the thoughts of my heart.

12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.

They change the night into day: the light is short because of darkness.

13 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)

If I wait, the grave is my house: I have made my bed in the darkness. (Sheol h7585)

14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.

I have said to corruption, Thou art my father: to the worm, Thou art my mother, and my sister.

15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?

And where is now my hope? as for my hope, who shall see it?

16 Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa." (Sheol h7585)

They shall go down to the bars of the pit, when our rest together is in the dust. (Sheol h7585)