< Jobin 17 >

1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
Spirit my it is broken days my they are extinguished grave [belong] to me.
2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
Not mockeries [are] with me and on rebelling they may it dwell eye my.
3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
Make! please stand surety for me with yourself who? that to hand my will he strike himself.
4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
For heart their you have kept from understanding there-fore not you will exalt [them].
5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
For a share he tells friends and [the] eyes of children his they will fail.
6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
And he has set me to use a proverb peoples and a spitting to [the] face I am.
7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
And it has grown dim from grief eye my and members my [are] like shadow all of them.
8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
They are appalled upright [people] on this and [the] innocent on [the] godless he will rouse himself.
9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
And he may hold [the] righteous way his and [the] clean of hands he will increase strength.
10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
And but all of them you will return and come please and not I will find among you a wise [person].
11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
Days my they have passed plans my they have been torn apart [the] wishes of heart my.
12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Night into day they make light [is] near from before darkness.
13 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
If I will hope for Sheol home my in the darkness I have spread out beds my. (Sheol h7585)
14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
To the pit I have called out [are] father my you O mother my and sister my to the maggot.
15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
And where? then [is] hope my and hope my who? will he observe it.
16 Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa." (Sheol h7585)
[the] poles of Sheol will they go down? or? together to [the] dust will we descend. (Sheol h7585)

< Jobin 17 >