Jobin 17
1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
My breath is exhausted; My days are at an end; The grave is ready for me.
2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
Are not revilers before me? And doth not my eye dwell upon their provocations?
3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
Give a pledge, I pray thee; be thou a surety for me with thee; Who is he that will strike hands with me?
4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
Behold, thou hast blinded their understanding; Therefore thou wilt not suffer them to prevail.
5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
He who delivereth up his friends as a prey, —The eyes of his children shall fail.
6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
He made me the by-word of the people; Yea, I have become their abhorrence.
7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
My eye therefore is dim with sorrow, And all my limbs are as a shadow.
8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
Upright men will be astonished at this, And the innocent will rouse themselves against the wicked.
9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
The righteous will also hold on his way, And he that hath clean hands will gather strength.
10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
But as for you all, return, I pray! I find not yet among you one wise man.
11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
My days are at an end; My plans are broken off; Even the treasures of my heart.
12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Night hath become day to me; The light bordereth on darkness.
Yea, I look to the grave as my home; I have made my bed in darkness. (Sheol h7585)
14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
I say to the pit, Thou art my father! And to the worm, My mother! and, My sister!
15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
Where then is my hope? Yea, my hope, who shall see it?
