Jobin 17
1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
My spirit is broken, my days are cut short, the grave is ready for me.
2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
Yet truly those that mock are with me, and on their offendings must my eye rest.
3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
And thou, [Creator!] attend, I pray thee, be my surety with thyself: who else is there that would strike hands with me?
4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
For thou hast concealed their heart against intelligence: therefore art thou not exalted [through them].
5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
Every one of them speaketh deceptively to his friends: may also the eyes of his children fail.
6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
And he hath placed me here as a by-word unto nations; and I become openly as a place of abomination.
7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
Therefore is my eye dim from vexation, and my limbs are all of them like a shadow.
8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
Upright men must be astonished at this, and the innocent must arouse himself against the hypocrite.
9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
Yet will the righteous hold firmly on to his way; and he that is clean of hands will acquire additional strength.
10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
But all of you, do only return, and come but [to me]: and yet I shall not find among you one wise man.
11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
My days are past, my resolves are broken off, [even the thoughts]—the possessions of my heart.
12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
These would change the night into day, the light as near in the presence of darkness.—
When I hope for the nether world as my house; in the darkness have I spread my couch; (Sheol h7585)
14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
When I call to corruption, Thou art my father: Thou art my mother, and my sister, to the worms.
15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
Ay, where is then my hope? as for my hope, who will see it [fulfilled]?
