< Jobin 17 >

1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
My spirit is broken, my days are ended, the last resting-place is ready for me.
2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
Truly, those who make sport of me are round about me, and my eyes become dark because of their bitter laughing.
3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
Be pleased, now, to be responsible for me to yourself; for there is no other who will put his hand in mine.
4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
You have kept their hearts from wisdom: for this cause you will not give them honour.
5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
As for him who is false to his friend for a reward, light will be cut off from the eyes of his children.
6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
He has made me a word of shame to the peoples; I have become a mark for their sport.
7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
My eyes have become dark because of my pain, and all my body is wasted to a shade.
8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
The upright are surprised at this, and he who has done no wrong is troubled because of the evil-doers.
9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
Still the upright keeps on his way, and he who has clean hands gets new strength.
10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
But come back, now, all of you, come; and I will not see a wise man among you.
11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
My days are past, my purposes are broken off, even the desires of my heart.
12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
They are changing night into day; they say, The light is near the dark.
13 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
If I am waiting for the underworld as my house, if I have made my bed in the dark; (Sheol h7585)
14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
If I say to the earth, You are my father; and to the worm, My mother and my sister;
15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
Where then is my hope? and who will see my desire?
16 Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa." (Sheol h7585)
Will they go down with me into the underworld? Will we go down together into the dust? (Sheol h7585)

< Jobin 17 >