Jobin 17
1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
Brudt er min Aand, mine Dage slukt, og Gravene venter mig;
2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
visselig, Spot er min Del, og bittert er, hvad mit Øje maa skue.
3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
Stil Sikkerhed for mig hos dig! Hvem anden giver mig Haandslag?
4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
Thi du lukked deres Hjerte for Indsigt, derfor vil du ikke ophøje dem;
5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
den, der forraader Venner til Plyndring, hans Sønners Øjne hentæres.
6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
Til Mundheld har du gjort mig for Folk, jeg er blevet et Jærtegn for dem;
7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
mit Øje er sløvet af Kvide, som Skygger er mine Lemmer til Hobe;
8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
retsindige stivner af Rædsel ved sligt, over vanhellig harmes den skyldfri,
9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
men den retfærdige holder sin Vej, en renhaandet vokser i Kraft.
10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
Men I, mød kun alle frem igen, en Vismand finder jeg ikke iblandt jer!
11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
Mine Dage stunder mod Døden, brudt er mit Hjertes Ønsker;
12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Natten gør jeg til Dag, Lyset for mig er Mørke;
vil jeg haabe, faar jeg dog Bolig i Døden, jeg reder i Mørket mit Leje, (Sheol h7585)
14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
Graven kalder jeg Fader, Forraadnelsen Moder og Søster.
15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
Hvor er da vel mit Haab, og hvo kan øjne min Lykke?
