Jobin 16

1 Job vastasi ja sanoi:

Entonces Job respondió:

2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.

“Ya he oído todo esto antes. ¡Son consoladores que sólo causan problemas!

3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

¿No cesarán sus discursos que son como el viento? ¿Qué les molesta tanto como para que tengan que responderme?

4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,

Podría hablar como si ustedes estuvieran en mi lugar, encadenando palabras para criticarlos, ridiculizándolos con un movimiento de cabeza.

5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.

Podría edificarlos con mi boca diciendo palabras; el movimiento de mis labios aliviaría su dolor.

6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?

Para mí, si hablo no se alivia mi dolor, y si no hablo el dolor sigue ahí.

7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni

“Dios, me has agotado. Has destruido a toda mi familia.

8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.

Me has hecho marchitar, lo cual es un testimonio contra mí; mi cuerpo delgado atestigua contra mí.

9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,

Me ha desgarrado en su cólera; en su hostilidad ha rechinado los dientes contra mí; mi enemigo me atraviesa con su mirada feroz.

10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.

La gente me mira con la boca abierta, me abofetean en las mejillas para burlarse de mí, se agolpan a mi alrededor para atacarme.

11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.

Dios me ha entregado a la gente malvada; me ha arrojado en sus manos.

12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;

“Yo vivía en paz y él me hizo pedazos. Me agarró por el cuello y me hizo pedazos. Me ha convertido en su blanco.

13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.

Sus arqueros me rodean. Sus flechas atraviesan mis riñones sin piedad. Derrama mi hiel por el suelo.

14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

Como un muro me derriba, brecha tras brecha, se abalanza sobre mí como un guerrero.

15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.

He sembrado tela de silicio para cubrir mi piel; mi fuerza yace rota en el polvo.

16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,

Mi cara está roja de tanto llorar y sombras oscuras rodean mis ojos,

17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

aunque no he hecho nada malo y mi oración es pura.

18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!

“Tierra, no cubras mi sangre. Que mi grito no encuentre lugar para esconderse.

19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.

Mira, ahora mismo mi testigo está en el cielo; el que habla por mí está en las alturas.

20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,

Mis amigos me desprecian, pero mis ojos derraman lágrimas ante Dios.

21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.

Quiero que mi testigo hable por mí ante Dios como quien habla por su amigo.

22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."

Porque dentro de pocos años andaré por ese camino del que no volveré”.