Jobin 16
1 Job vastasi ja sanoi:
Potem je Job odgovoril in rekel:
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
»Slišal sem mnoge takšne stvari. Vi vsi ste bedni tolažniki.
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
Mar bodo besede ničnosti imele konec? Ali kaj te opogumlja, da odgovarjaš?
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
Tudi jaz bi lahko govoril, kakor delate vi. Če bi bila vaša duša namesto moje duše, bi lahko kopičil besede zoper vas in z glavo zmajeval nad vami.
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
Toda jaz bi vas želel okrepiti s svojimi usti in premikanje mojih ustnic bi omililo vašo žalost.
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
Čeprav govorim, moja žalost ni zmanjšana in čeprav potrpim, koliko sem olajšan?
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
Toda sedaj me je naredil izmučenega. Vso mojo skupino si naredil zapuščeno.
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
Napolnil si me z gubami, ki so priča zoper mene. Moja pustost vstaja v meni in pričuje v moj obraz.
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
Trga me v svojem besu ta, ki me sovraži. Nad menoj škripa s svojimi zobmi. Moj sovražnik svoje oči ostri nad menoj.
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
S svojimi usti so zevali vame. Grajalno so me udarili na lice. Skupaj so se zbrali zoper mene.
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
Bog me je izročil brezbožnim in me predal v roke zlobnih.
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
Bil sem sproščen, toda razlomil me je. Prijel me je tudi za moj vrat in me stresel na koščke in me postavil za svoje znamenje.
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
Njegovi lokostrelci so me obdali naokoli, on mojo notranjost cepi narazen in ne prizanaša; moj žolč izliva na tla.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
Lomi me z vrzeljo nad vrzeljo, nadme teče kakor velikan.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
Sešil sem vrečevino na svoji koži in svoj rog omadeževal v prahu.
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
Moj obraz je zapacan od joka in na mojih vekah je smrtna senca,
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
ne zaradi kakršnekoli nepravičnosti na mojih rokah. Tudi moja molitev je čista.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
Oh zemlja, ne pokrij moje krvi in naj moj jok nima prostora.
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
Tudi sedaj, glej, moja priča je v nebesih in moje pričevanje je na višini.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
Moji prijatelji me zasmehujejo, toda moje oko izliva solze k Bogu.
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
Oh, da bi se nekdo lahko potegoval za človeka pri Bogu, kakor se človek poteguje za svojega bližnjega!
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
Ko pride nekaj let, potem bom šel pot, od koder se ne bom vrnil.
