Jobin 16
1 Job vastasi ja sanoi:
A Jov odgovori i reèe:
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
Slušao sam mnogo takih stvari; svi ste dosadni tješioci.
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
Hoæe li biti kraj praznijem rijeèima? ili šta te tjera da tako odgovaraš?
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
I ja bih mogao govoriti kao vi, da ste na mom mjestu, gomilati na vas rijeèi i mahati glavom na vas,
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
Mogao bih vas hrabriti ustima svojim, i micanje usana mojih olakšalo bi bol vaš.
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
Ako govorim, neæe odahnuti bol moj; ako li prestanem, hoæe li otiæi od mene?
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
A sada me je umorio; opustošio si sav zbor moj.
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
Navukao si na me mrštine za svjedoèanstvo; i moja mrša podiže se na me, i svjedoèi mi u oèi.
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
Gnjev njegov rastrže me, nenavidi me, škrguæe zubima na me, postavši mi neprijatelj sijeva oèima svojima na me.
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
Razvaljuju na me usta svoja, sramotno me biju po obrazima, skupljaju se na me.
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
Predao me je Bog nepravedniku, i u ruke bezbožnicima bacio me.
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
Bijah miran i zatr me, i uhvativši me za vrat smrska me i metnu me sebi za biljegu.
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
Opkoliše me njegovi strijelci, cijepa mi bubrege nemilice, prosipa na zemlju žuè moju.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
Zadaje mi rane na rane, i udara na me kao junak.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
Sašio sam kostrijet po koži svojoj, i uvaljao sam u prah slavu svoju.
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
Lice je moje podbulo od plaèa, na vjeðama je mojim smrtni sjen;
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
Premda nema nepravde u rukama mojim, i molitva je moja èista.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
Zemljo, ne krij krvi što sam prolio, i neka nema mjesta vikanju mojemu.
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
I sada eto na nebu je svjedok moj, svjedok je moj na visini.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
Prijatelji se moji podruguju mnom; oko moje roni suze Bogu.
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
O da bi se èovjek mogao pravdati s Bogom, kao sin èovjeèiji s prijateljem svojim!
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
Jer godine izbrojene navršuju se, i polazim putem odakle se neæu vratiti.
