Jobin 16
1 Job vastasi ja sanoi:
Porém Jó respondeu, dizendo:
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
Ouvi muitas coisas como estas; todos vós sois consoladores miseráveis.
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
Por acaso terão fim as palavras de vento? Ou o que é que te provoca a responderes?
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
Também eu poderia falar como vós, se vossa alma estivesse no lugar da minha alma; eu poderia amontoar palavras contra vós, e contra vós sacudir minha cabeça.
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
Porém eu vos confortaria com minha boca, e a consolação de meus lábios serviria para aliviar.
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
Ainda que eu fale, minha dor não cessa; e se eu me calar, em que me alivio?
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
Na verdade agora ele me tornou exausto; tu assolaste toda a minha companhia.
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
Testemunha [disto é] que já me enrugaste; e minha magreza já se levanta contra mim para em meu rosto dar testemunho [contra mim].
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
Sua ira me despedaça, e ele me odeia; range seus dentes contra mim; meu adversário aguça seus olhos contra mim.
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
Abrem sua boca contra mim; com desprezo esbofeteiam meu rosto, e todos se ajuntam contra mim.
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
Deus me entregou ao perverso, e me fez cair nas mãos dos malignos.
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
Tranquilo eu estava, porém ele me quebrantou; e pegou-me pelo pescoço, e me despedaçou; e fez de mim seu alvo de pontaria.
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
Seus flecheiros me cercaram-me, partiu meus rins, e não [me] poupou; meu fel derramou em terra.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
Quebrantou-me de quebrantamento sobre quebrantamento; correu contra mim como um guerreiro.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
Costurei saco sobre minha pele, e revolvi minha cabeça no pó.
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
Meu rosto está vermelho de choro, e minhas pálpebras estão escurecidas ao extremo;
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
Apesar de não haver injustiça em minhas mãos, e de minha oração ser pura.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
Ó terra! Não cubras o meu sangue, e não haja lugar para meu clamor!
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
Eis que mesmo agora minha testemunha está nos céus, e meu defensor nas alturas.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
Meus amigos zombam de mim, [mas] meus olhos estão derramando para Deus.
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
Ah, se [fosse possível] defender a causa com Deus em favor do homem, como o filho do homem em favor de seu amigo!
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
Pois poucos anos restam, e seguirei o caminho [por onde] não voltarei.
