Jobin 16
1 Job vastasi ja sanoi:
Então respondeu Job, e disse:
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
Tenho ouvido muitas coisas como estas: todos vós sois consoladores molestos.
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
Porventura não terão fim estas palavras de vento? ou que te irrita, para assim responderes?
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
Falaria eu também como vós falais, se a vossa alma estivesse em lugar da minha alma? ou amontoaria palavras contra vós, e menearia contra vós a minha cabeça?
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
Antes vos fortaleceria com a minha boca, e a consolação dos meus lábios abrandaria a dor.
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
Se eu falar, a minha dor não cessa, e, calando-me eu, que mal me deixa?
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
Na verdade, agora me molestou: tu assolaste toda a minha companhia.
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
Testemunha disto é que já me fizeste enrugado, e a minha magreza já se levanta contra mim, e no meu rosto testifica contra mim.
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
Na sua ira me despedaçou, e ele me perseguiu; rangeu os seus dentes contra mim: aguça o meu adversário os seus olhos contra mim.
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
Bocejam com a sua boca contra mim; com desprezo me feriram nos queixos, e contra mim se ajuntam todos.
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
Entrega-me Deus ao perverso, e nas mãos dos ímpios me faz cair.
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
Descançado estava eu, porém ele me quebrantou; e pegou-me pela cerviz, e me despedaçou; também me pôs por seu alvo.
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
Cercam-me os seus flecheiros; atravessa-me os rins, e não me poupa, e o meu fel derrama em terra.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
Quebranta-me com quebranto sobre quebranto: arremete contra mim como um valente.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
Cosi sobre a minha pele o saco, e revolvi a minha cabeça no pó.
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
O meu rosto todo está descorado de chorar, e sobre as minhas pálpebras está a sombra da morte:
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
Não havendo porém violência nas minhas mãos, e sendo pura a minha oração.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
Ah! terra, não cubras o meu sangue; e não haja lugar para o meu clamor!
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
Eis que também agora está a minha testemunha no céu, e a minha testemunha nas alturas.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
Os meus amigos são os que zombam de mim; os meus olhos se desfazem em lágrimas diante de Deus.
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
Ah! se se pudesse contender com Deus pelo homem, como o filho do homem pelo seu amigo!
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
Porque se passarão poucos anos; e eu seguirei o caminho por onde não tornarei.
