< Jobin 16 >
E GIOBBE rispose e disse:
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
Io ho più volte udite le stesse cose; Voi tutti [siete] consolatori molesti.
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
Finiranno mai le parole di vento? Ovvero, di che ti fai forte, che tu replichi [ancora?]
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
Se l'anima vostra fosse nello stato dell'anima mia, Anch'io potrei parlar come voi, Mettere insieme parole contro a voi, E scuotervi il capo contra.
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
[Ma anzi] io vi conforterei con la mia bocca, E la consolazione delle mie labbra rallenterebbe [il vostro dolore].
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
Se io parlo, il mio dolore non però si rallenta; E se io resto [di parlare], quanto se ne partirà egli da me?
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
Certo, egli ora mi ha straccato; E tu mi hai, [o Dio], diserta tutta la mia brigata.
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
E mi hai fatto diventar tutto grinzo, [Il che] è un testimonio [del mio male]; La mia magrezza si leva contro a me, [e] mi testifica contra in faccia.
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
L'ira sua [mi] ha lacerato, ed egli procede contro a me da avversario; Egli digrigna i denti contro a me; Il mio nemico appunta i suoi occhi in me.
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
Hanno aperta la bocca contro a me, Mi hanno battuto in su le guance per vituperio, Si sono adunati insieme contro a me.
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
Iddio mi ha messo in poter del perverso, E mi ha fatto cader nelle mani degli empi.
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
Io era in istato tranquillo, ed egli mi ha rotto; E presomi per lo collo, mi ha tritato, E mi ha rizzato per suo bersaglio.
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
I suoi arcieri mi hanno intorniato; Egli mi trafigge le reni, e non mi risparmia punto; Egli mi ha sparso in terra il mio fiele.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
Egli mi rompe di rottura sopra rottura, Egli mi corre addosso come un possente [uomo].
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
Io ho cucito un sacco sopra la mia pelle, Ed ho lordato il mio splendore nella polvere.
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
La mia faccia è sucida di piangere, E l'ombra della morte [è] in su le mie palpebre;
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
Quantunque non vi [sia] violenza nelle mie mani, E la mia orazione [sia] pura.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
O terra, non nascondere il sangue sparso da me; E [se così è], il mio grido non abbia luogo.
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
Eziandio ora, ecco, il mio testimonio [è] ne' cieli; Il mio testimonio [è] ne' [luoghi] sovrani.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
O miei oratori, o amici miei, L'occhio mio si volge lagrimando a Dio.
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
Oh! potesse pur l'uomo piatire con Dio, Come un uomo col suo compagno!
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
Perciocchè i [miei] brevi anni se ne vanno forniti; Ed io me ne vo per un sentiero, onde non tornerò più.