Jobin 16
1 Job vastasi ja sanoi:
Darauf erwidert Job und spricht:
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
"Desgleichen hörte ich schon viel; ihr alle seid mir leidige Tröster.
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
Sind zweckvoll windige Worte? Oder, was zwingt dich, daß du Rede stehst?
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
Wie ihr, so könnte ich auch reden, wärt ihr an meiner Stelle. Ich übertrumpfte euch durch Worte, und schüttelte bloß mit dem Kopfe über euch.
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
Mit meinem Munde tröstete ich euch, doch Mitleid hielte meine Lippen an.
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
Wenn aber ich jetzt rede, so wird mein Schmerz doch nicht gelindert. Und unterlaß ich es, was nur verliere ich?
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
So hat man also mich besiegt. Du hast mir das verwirrt, was für mich zeugt,
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
hast wehrlos mich gemacht. - Zum Kläger ward er mir und trat mir gegenüber; er sagte mir ins Angesicht, ich löge.
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
Er rümpft die Nase und befeindet mich und knirscht mit seinen Zähnen wider mich, und als mein Feind rollt er die Augen gegen mich.
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
Sie sperren gegen mich den Mund weit auf und schlagen mich gar schmählich auf die Wangen; dabei ergänzen sie sich gegenseitig wider mich.
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
Dem Bösewicht gibt Gott mich preis; durch Frevler Hände macht er meine Wunde aufbrechen.
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
Ich lebte ruhig. Da kam im Sturm er gegen mich, ergriff mich an dem Nacken, warf mich hin und machte mich für sich zur Zielscheibe.
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
Die Pfeile schwirren um mich her. Er spaltet meine Nieren schonungslos und schüttet meine Galle auf den Boden.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
Er bricht mir Bresche ein um Bresche und rennt gleich einem Kriegsheld wider mich.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
Da habe ich das Trauerkleid mir angenäht und in den Staub mein Horn gebohrt.
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
Vom Weinen rot ist mein Gesicht, und meine Augen sind umflort.
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
Und doch war schuldlos meine Hand, aufrichtig immer mein Gebet.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
Du, Erde, decke nicht mein Blut, und meinem Klageruf sei keine Schranke!
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
Im Himmel gibt's für mich noch Zeugen und Eideshelfer in den Höhen.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
Fürsprecher sind mir meine Sitten. Mein Auge weint zu Gott,
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
daß er dem Manne Recht verschaffe gegen Gott, so, wie man's bei den Menschen macht und seinesgleichen.
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
Denn wenig Jahre noch, dann walle ich auf einem Pfade ohne Wiederkehr."
