Jobin 16
1 Job vastasi ja sanoi:
Et Job répondit et dit:
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
Je n'ai que trop entendu de pareils discours; vous êtes tous des consolateurs fâcheux!
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
Mettra-t-on fin à ces propos en l'air? Ou pourquoi cette aigreur dans tes réponses?
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
Moi aussi, je pourrais parler comme vous, si seulement vous étiez à ma place! Je pourrais contre vous assembler des paroles, et faire sur vous des hochements de tête;
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
je pourrais vous fortifier de la bouche, et remuer les lèvres pour calmer votre peine.
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
[Mais!.] parler, ne calmera pas ma peine, et me taire, ne l'éloignera pas de moi.
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
Oui, déjà Il m'a tout épuisé, et Il a désolé toute ma maison.
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
Tu m'as réduit à un état qui dépose contre moi; mon aspect s'élève pour me calomnier, et m'accuser en face.
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
Sa colère me déchire et me poursuit, Il grince les dents contre moi, mon ennemi, Il lance sur moi des regards acérés.
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
Ils ouvrent contre moi une large bouche, et frappent mes joues de coups outrageants; ensemble ils se liguent contre moi.
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
Dieu me livre à la merci du méchant, et Il me jette aux mains des impies.
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
Je vivais tranquille, et Il m'a brisé, et, me saisissant au col, Il m'a mené battant, et m'a dès-lors pris pour son point de mire;
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
de toutes parts sur moi ses traits fondirent, Il me perça les reins sans pitié, et fit couler ma bile sur la terre;
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
Il m'enfonça, faisant brèche sur brèche, et me donna l'assaut, comme un guerrier.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
Je cousis un cilice à ma peau, et je plongeai mon front dans la poudre.
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
Mon visage est tout rougi de pleurs, et la nuit de la mort couvre mes paupières:
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
cependant ma main ne retient rien d'injuste, et ma prière est pure.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
Terre, ne recouvre pas mon sang! et qu'aucun de tes lieux n'arrête mes cris!…
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
Encore à présent, voici, j'ai dans les Cieux mon témoin, et mon avocat dans les lieux très-hauts.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
En mes amis je trouve des moqueurs; c'est vers Dieu que se tournent mes yeux en pleurs,
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
afin qu'il prononce pour l'homme contre Dieu, et pour l'enfant de l'homme contre ses amis.
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
Mes quelques années avancent, et je vais franchir un chemin, par lequel je ne reviendrai pas.
